United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta eikö heidän mielestään enää saisi .. pitääkö antaa heidän kasakkainsa hevosten tallata itseään nostamatta edes aseetonta kättäänkään omaksi suojeluksekseen? »Se oli oikein» mutta jos se oli oikein, silloin kai oli oikein se, mikä meillekin tapahtui? AILI. Niin olikin! HANNA. Oli kai oikein, että kaikki muutkin karkoitettiin? AILI. Senkin he ovat sanoneet, juuri sen: »Nyt on heistä päästy!
Minä kysyin vain sen vuoksi, että minä papalle valmistan syrpriisin, otan hänelle vähän mukaan, sillä pappa hirveästi rakastaa ruokaryyppyjä. Paljonko sitä paloviinaa pitää panna? PORMESTARINNA. Pieni ryyppylasillinen vain, yksi ainoa. PALVELIJA. Mihin sen saa sopimaan semmoisen vingerporinmäärän! PORMESTARINNA. On kai meillä joku pieni tyhjä pullo.
Kun hevoset pääsivät ajotielle, joka oli täynnänsä harmaita palaneita sontakokkareita, palasi ukko portin luo ja kumarsi Nehljudofille. Olet kai meidän neitien veljenpoika? Olen kyllä, Terve tulemaasi, meitäkö tulit katsomaan? sanoi puheliaasti ukko. Niin, niin... No, mitäs teille kuuluu? sanoi Nehljudof tietämättä mitä puhuisi. Mitäkö kuuluu!
Tukholmassa ... niin, siitä on paljon puhuttavaa ja minä kerron sitten siitäkin. Mutta sinä kai tiedät, että minun jo huomen aamuna pitää lähteä sotaan Puolanmaalle? Mitä hän puhuu? Pitääkö hänen lähteä sotaan, joka on noin nuori, vasta seitsentoista vuotias? Aikooko hän tappaa ihmisiä ja tulla itsekin tapetuksi?
Sillä tavalla minä karjaani paimentaisin. Mutta auta armias sitä, joka uskaltaisi tulla elättiäni ahdistelemaan. Häntä minä käräjissä ryvettelisin ja armotta sakottaisin. Mutta mitä sinä metsästysmailla, jos et metsästä... Niin, kai minä nyt sentään hiukan metsästäisinkin...
Aurinko piiloutui hongiston taakse, tuulen henki tyyntyi, jättiläisiksi kasvoivat aholla honkain varjot ja Matti puhui, niinkuin hän sanoi: Tarinan itsestänsä. Niinkuin kai tiedät, olen minä Korpikylän Uotilan poikia. Neljä oli meitä veljestä, joista vanhimman jälkeinen olin minä. Veljeni olivat Aaro, Yrjö ja Taneli.
Nyt sitävastoin on yhteiskunta oikealla pohjallaan eikä tarvitse keinotekoisia kannattimia enemmän kuin ikivuoretkaan». »Kai teillä ainakin on kunnallishallinnot toimessa yhteisen hallinnon ohella?» kysyin. »Kyllä ja niillä onkin sekä tärkeä että laaja ala hoidettavanaan.
"Niin, kyllä kai lukkari sitä tietää; jolla oli niin kaunis ja hyvä vaimo", sanoi Per katsellen Nils'iä. "Hm" sanoi lukkari, "hyvä vaimo se oli, synti olisi muuta sanoa hm hm"
Ja pölkyt ne tulee hiljalleen Ja junnivat pitkin juohuin Mut äkkiä, syöksyen kuiluun veen, Ne pyörivät leikissä kuohuin. Moni poika se koskelle jäykkänä sai, Mut Jyllissä kuorensa ratkoi, Ja harva se neitoon katsoi kai Ja tyynnä tietänsä jatkoi. Ken mielin kolhituin lähtenyt lie, Ken Jylliä julmasti kiroo Mut harva se neitoa näin, kuin mie, Vain laulun helmillä siroo.
Mitä Iiri sitte huoli matamin ulkonaisesta hienoudesta? Rakkautta hän tarvitsi, ja sitä hän sai osakseen matamin luona. »Mitäs tuossa nyt itket, menet kai kantelemaankin», sanoi Pekko. »En maar menekään, sittehän olisin paha tyttö ja saattaisinpa vielä mielipahaa tädillekin, jonka mieltä en suinkaan tahtoisi pahoittaa. Minä lähden ulos, ettei hän näe, miten punaisiksi silmäni ovat tulleet.»