Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Paremp' ois omalla maalla Juoa vettä tuohisesta, Kun on maalla vierahalla Juoa tuopista olutta. Emon kanaset. Kasvatti minun emoni, Kasvatti kanoja parven, Toisen parven joutsenia, Nuot on aialle asetti, Seisotteli seipähälle; Tuli kokko, niin kohotti, Tuli haukka, niin hajotti, Tuli lempo, niin levitti, Yhen vei Wenäjän maalle, Toisen saatteli Savohon, Kolmannen kotihin heitti.
Nämä kuulivat ilolla: Joka silmä kirkastuupi; Oli niinkuin olisivat Kuulleet kieltä ensimmäistä Oman äidin armahimman Jok' on kau'an unhotettu Ollut maalla vierahalla!
Hän kulki rantaman kumpuelle Ja siellä istui hän yksinään, Jos kuka mietteensä kuullut oisi, Näin kulki aattehet valkopään: »Nyt astun maalla mä vierahalla Ja kotimaahani mieli on, Mun vainon raivotar työnsi tänne, Mä vältin kuolon ja rovion. On viesti Ranskasta kertoellut Kuin Valdolaisia vainotaan Vaan minä raukka, miks pois mä läksin, Miks hylkäsinkin mä isänmaan?
Työnnälti venon vesille, kolmilaian lainehille; itse loihe soutamahan. Sekä souti jotta joutui: souti luoksi Väinämöisen, luoksi itkevän urohon. Siinä itki Väinämöinen, urisi Uvannon sulho pahalla pajupurolla, tiheällä tuomikolla: suu liikkui, järisi parta, vaan ei leuka lonkaellut. Sanoi Pohjolan emäntä, puhutteli, lausutteli: "Ohoh sinua, ukko utra! Jo olet maalla vierahalla."
Kaksi silmää vierahalla, kolme komisariuksella. Jos komisarius olisi nyt luullut häntä sorsanpojaksi ja ampunut, olisi Jaska ainaiseksi lusikkansa heittänyt. Mutta eiväthän hurjan luut ensiksi mätäne. Ja Jaskan luut ehkä suorittavat vielä kerran hänen puolestaan sen osan kuritusta, jota hän ei ehdi itse suorittaa. Kuinka niin? En tiedä, liekö totta.
Soisipa sula Jumala, antaisipa armoluoja: pääsisin omille maille, elomaillen entisille! Parempi omalla maalla vetonenki virsun alta, kuin on maalla vierahalla kultamaljasta metonen." Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Niin mitä minullen annat, kun saatan omille maille, oman peltosi perille, kotisaunan saapuville?"
Vaka vanha Väinämöinen päätänsä kohottelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo ma tuon itseki tieän: olen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla. Maallani olin parempi, kotonani korkeampi." Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysyä, mi sinä olet miehiäsi ja kuka urohiasi?"
Ja kummastellen kaikk' kansat on Näin lausuvat keskenänsä: "Mik' ihme outo ja verraton! Sen lapsi loi lemmellänsä." Suonio. Pispa Heinrikki ja Lalli. Kaks' oli pyhä'ä miestä, Kaksi kansan ruhtinasta, Ristinveljeä jaloa, Yksi kasvoi Kaalimaassa, Varttui maalla vierahalla, Toinen Ruotsissa yleni; Pian kasvoi pienelliset, Yksivuotiset yleni.
Etkös ole, ihmisparka, aivan arka, Koskas itket päivät yöt, Koska suret suuttumatta, puuttumatta Muistain tuonen murhatyöt. Tapa vanha tappavalla vierahalla Luojan laitoksen perään: Hyvät, huonot lapsinensa, lankoinensa Syöksee, sulloo maan poveen. Syöksee, haaskaa, särkee, sortaa, maaksi murtaa Hirmukourilla kovin; Turhat toivot, toivotukset, voivotukset Parkusuussa pelkurin.
Lausui vanha lautamiesi, Puhui suusta puhtahasta: "Mik' on virka vierahalla, Kosk' olet kovin korea, Vieras vikkelän näköinen?" Pietari pian sanoopi, Naurusuusta naukaiseepi: "Olin ennen ompelia, Taitava takin tekiä, Selän leikkasin lyhyyksi, Piirsin körtit pitkälläiset, Nostin kairat kainaloihin." Kannettihin kangaspakka, Kahen hengen kannelmoinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät