United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soisipa Jumala että vielä pääsisin omille maille. Parempi omalla maalla vesi virsun alta, kuin vieraalla maalla mesi kultamaljoista." Pohjolan emäntä lupaa saattaa hänet kotimaalle, jos hän takoisi Pohjolaan sammon, lupasipa vielä tyttärensäkin siitä hyvästä hänelle puolisoksi.
Kun tämä kana katovi, Tämä puola pois menevi Tahi kun kuolen kuulu piika, Katonen kasarivaski; Jääpi sulhoset surulle, Miehet mielimurtehille, Partasuut pahoille mielin, Hattupäät halajamahan. On kumpiaki. Niin on noita poikasia, Kun on mustia sikoja, Talvitakku porsahia. Niin on noita poikasia, Kun on suolla sammakoita, Alla virsun vinkujia.
Suomi, surun, soiton maa ja laulun laaja manner, juhlakenttä jumalten ja tanhujuoksun tanner! Kaikui ennen kannel täällä, soip' on sodan torvet, paloi vainovalkeat ja punoittivat korvet. Painui myöskin auran kynsi syvään kivimäkeen, syvemmälle luonnon synnyt Suomen kyntöväkeen. Juotiin vettä virsun alta, petäjäistä syötiin, metsän anti ammuttiin ja kauppiloille myötiin.
Soisipa sula Jumala, antaisipa armoluoja: pääsisin omille maille, elomaillen entisille! Parempi omalla maalla vetonenki virsun alta, kuin on maalla vierahalla kultamaljasta metonen." Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Niin mitä minullen annat, kun saatan omille maille, oman peltosi perille, kotisaunan saapuville?"