Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
"Ah, minä tiedän, kenenkä oma tämä pikku ruskea kätönen on, joka niin pelokkaasti värähtelee sormissani kuin arka linnun sydän!" huudahti hän yhä vaan liikahtamatta. "Enkö kuullut jotakin hypähtelevän rappuja ylös ja askeleitten eri vikkelyydestä kuulin selvästi: menenkö sisälle vai enkö?
Kun tämä kana katovi, Tämä puola pois menevi Tahi kun kuolen kuulu piika, Katonen kasarivaski; Jääpi sulhoset surulle, Miehet mielimurtehille, Partasuut pahoille mielin, Hattupäät halajamahan. On kumpiaki. Niin on noita poikasia, Kun on mustia sikoja, Talvitakku porsahia. Niin on noita poikasia, Kun on suolla sammakoita, Alla virsun vinkujia.
Lyön vetoa kymmenestä putelista vanhaa renskaa yhtä rikkinäistä saapasta vastaan, että tuo pieni, valkea kätönen paljon mieluummin hyväilisi ritarin poskea kuin yötä ja päivää sormeilisi rukousnauhaa. Nunna veti jo pois kätensä ja näytti epäröivän. Keimaileva kapteeni alkoi jo pelätä pahoja seurauksia keikailustaan.
Jo taasen hiihtää impi, Ja lumi tuoksahtaa, Kun poiss' on uljas ryhti, Ja jalka horjahtaa, Ja liepehet, jotk' äsken Tuulessa leikkien Löyhyivät, vuotaa vettä, Vavahtaa kätönen. Ja silmän sulo säihky Jo sammuu kyyneliin, Ja kyyneleistä kylmä Luo lumen vaaleviin Poskihin helmilöitä Oi, julma kylmyys voi! Ken sulle julman vallan Ja ankaruuden soi? Ah!
Tämä istui siellä ylhäällä valkoisessa takissansa sinisine silkkinyörineen ja nojasi päätään punaista varjostinta vastaan. Tytön posket hehkuivat, ja hän riensi kiireesti ulos portista ja pitkin katua, pieni laiha kätönen suonenvetoisesti puristaen kultarahoja. Frans Blendenau istui vielä akkunassa ja leikki hajamielisenä pienen vehreän seppeleen kanssa.
Minä runoilisin hänestä, tekisin tunteistani taivaan ja sinne hänet sijoittaisin... Kolkutettiin hiljaa ovelle, joka raottautui, ja pieni kätönen piti siinä puhtaita liinoja. Unohtuivat olkaa hyvä anteeksi! Antero otti ne, ja käsi katosi, ja ovi painui kiinni. Kuka se oli? Oliko se hän? Se oli kuin hänen äänensä ja kätensä.
Tyttö hoiperteli alas huumautuneena ilosta, viinistä ja ensi suudelmasta, laiha pieni kätönen suonenvetoisesti puristaen kultarahoja. Hän asettui keskelle pihaa ja lauloi vapisevin äänin: "Vehreitä seppeleitä, vehreitä seppeleitä! Ostakaa, ostakaa ruusuja, orvokkeja, reseedaa!" Hän ei uskaltanut luoda mustia silmiänsä akkunaan; mutta kuitenkin näki hän selvästi hänet, satuprinssin.
Ei niin että tuo hänen kourassaan liikahtamatta makaava kätönen olisi tehnyt vastarintaa; vaan tytön kasvoissa ei näkynyt ainoastaan punastusta, siinä näkyi samassa hymy, joka nuorta miestä yhä pahemmin hämille saattoi. Mutta isä, nähdessään ystävänsä epäilyksen, huusi kursailematta: "Suihkaa suuta, poikaseni, suihkaa suuta hänelle!
Kun lemmen vihuri liitää sydämmen ylitse, ei myrsky ole kaukana: se rupeaa kuohumaan, raivoamaan. Yksi ainoa silloin vaan voi sen tyyneeksi saattaa, yhden ainoan haltiattaren ojennettu kätönen voi sen kuohut rauhoittaa. Ja vavahdellen tyytyväisenä painuu se vähitellen peilikirkkaaksi, kuvastaen haltiattaren ihanuuden syvyydessään. SELMA. No riittää, riittää. Mistä olet sinä tuollaista oppinut?
"Jumala sinua siunatkoon, rakas tyttö!" sanoi hän; "nojaa käsivarteeni tämä kätönen on siis minun, sinä et sitä tempaa pois; oi, minä olen melkein liian onnellinen!"
Päivän Sana
Muut Etsivät