Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
PELTOLA. Josta Penttula sen sieppasi ja jätti huoneeseni, kääntääkseen epäluuloa Helenaan. HELENA. Näes, sitä en tiennyt, isä, muistin vaan: »viina vie miehen mieltä vaille, naurun naiselta lopettaa». ANTTI. Kirottu viina! Tästä lähtien et mun enää näe viinaa nauttivan, lapseni! HELENA. Isä, onko se totta? Siunattu olkoon sitten hetki, jolloin minua vankeuteen raastettiin.
Aamun kuluessa se on kiihtynyt kylmäksi viimaksi ja ennen iltaa se on puhaltanut pois sen lämpimän, joka maasta uhkui, joka hyppeli katoilla ja aidanselillä ja joka huljui lehdon sisässä. Ja se vie mennessään tuoksun tuomen ympäriltä ja koivun puhkeavista lehdistä.
Vie hälle pikari. HAMLET. Viel' yksi ottelu; pois viini siksi. Kas niin! LAERTES. Se koski, minä myönnän. KUNINGAS. Hamlet voittaa. KUNINGATAR. Lihava on hän, ahdashenkinen. Tuoss', ota liina, Hamlet, otsaas pyyhi. Nyt kuningatar juo sun maljas, Hamlet. HAMLET. Hyväinen äiti! KUNINGAS. Gertrud, älä juo. KUNINGATAR. Ma tahdon, puolisoni; sallikaa se. Se oli myrkkyä! Nyt myöhäist' on.
Kahden puolen tätä käytävää on toisella puolen asuinhuone eli tupa usein savutupa! ja sen takana keittiö, toisella puolen jonkinlainen työhuone ja ruokasäiliö, Käytävästä vie raput toiseen kerrokseen, jossa sielläkin on läpi koko kerroksen samanlainen käytävä, mistä vie ovet makuuhuoneisiin.
Ylhäinen metsästäjä Näin lauloi kulkeissaan: "Oi teitä laakson lehdot, Kanervat kangasmaan, Puut pienet, puolan varret Ja korven mökkinen! Teilt' ei vie myrskyt rauhaa, Ei tuiske tuulien; Teill' aina kaste kirkas Otsalla loistelee, Luonanne perhot pyörii Ja linnut laulelee. Niin tyyness' aina oisin, Kun voisin."
Ottaa yhden kapselin ja katselee sitä kauvan, vie sen suuhunsa, panee sitten nopeasti pois, heittää laatikon paikoilleen ja työntää pöytälaatikon kiinni. Taivas, kuinka sinä säikytit minua! VIKTOR. Elä? Minähän tulin niin hiljaa. SYLVI. Siksipä juuri. Näitkö, mitä minä tein? VIKTOR. En, pahaksi onneksi. SYLVI. Sepä toki hyvä. Käy sisään nyt, ja ole tervetullut! VIKTOR. Kiitos!
Heistä ken ottelemaan mun kanssani ryhtyä mielii, koht' aseveikkaan astukohon kera Hektorin kuulun. Näin sopikaamme, ja korkea Zeus sen kuulija olkoon: jos minut surmaan hän teräpitkin suistavi peitsin, laivaan laitavahan hän mult' asun vallatun vieköön, vaan pois ruumiin antakohon, jott' iliolaiset vainajan vie roviolle ja vaimot iliolaisten.
Ei sairas laulele, juokse, Ma makaan alla puun; Sävel loitto se kaikuu luokse, Jään outoon uinailuun. Mielehen soi vienoinen Kevätkelloin ääni, Soios, laulu pienoinen, Kauas yli pääni. Maille soi, miss' unteloi Ruusukukka kulta. Vienolle, mi tuoksun toi, Terveiset vie multa. Ja perhosen lemmikki ruusu on, Sen ympäri liehuu tuo, Mut kultasiipiin perhosen Säde auringon lempivän katseen luo
Väestö tässä pienessä kaupungissa, jossa kuitenkin lienee asukkaita noin parisen tuhatta, on, samoin kuin melkein kaikissa muissakin samanlaisissa kaupungeissa, viinin viljelijöitä. Jyrkkä polku nousee kaupungin kadulta ja vie ylös kukkulalle läpi viinitarhain. Oikein liikuttaa mieltä nähdessä, millä hellällä, äidillisellä huolella viinitarhuri maataan hoitaa.
Täällä paukkaa, hän sanoi yksinkertaisesti. Paukkaa vähän liiaksikin. Tanskanmaassa on jotakin mätää, jatkoi Soisalo vakavasti. Jälleen hyvä tuttu, kolmas jo tänä syksynä! Kuka? kysyi Antti vavahtaen. Luehan itse, pyysi Soisalo. Jälleen mies, joka vie kerällään kymmeniä pikku-eläjiä ja josta ei itse isä jumala taivaassa olisi voinut sellaista aavistaa. Antti luki.
Päivän Sana
Muut Etsivät