Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Noin hänen virkkaissaan tuli kuolo ja kaihti jo hältä silmät, sieraimet. Vaan ryntääseen jalan polkein pois veti keihään Patroklos, kera pallea lähti. Sankarin sielun tempasi myös terän vaskisen myötä. Valjakon myrmidonit pysäytti, mi vauhkona korskuin karkota mieli, kun vaunuistaan oli irti se päässyt.
Meni sammon saatantahan, kirjokannen katsantahan, lauloa hyrähtelevi vaaran vaskisen ovilla, jopa liikkui linnan portit, ovet vahvat aukieli. Siitä vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen, kolmas lieto Lemmin poika. saattelivat sammon suuren, veivät sen venosehensa, latjasivat laivahansa. Siitä vanha Väinämöinen lähti pois Pohjolasta.
"Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama, ahavaisen antelema, vilun ilman viehättämä, mene tuulen tietä myöten, ahavan rekiratoja, ilman puussa istumatta, lepässä lepeämättä vaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle, siellä tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia!
Vaan kovin julmistui sydämessään suuri Poseidon, noin pojanpoika kun hält' oli taistoon kaatunut tuimaan, riensi akhaijein luo majaleiriin, laivojen ääreen kannustaakseen kaikkia päin tuhoks iliolaisten. Keihäskuulupa Idomeneus hänet kohtasi tullen viemäst' ystävätään, joka juur' oli kamppaelusta poistunut, polventaipeessaan terän vaskisen vamma.
Mutta kun rientäissään liketysten ehtivät, ensiks Ares tähtäsi päin iespuun yläpuolta ja ohjain keihäsvaskellaan, hänet päivilt' aikoen päästää. Vaan kädell' otti sen kiinni Athene päilyväsilmä, syrjään vaunuist' iski, ja kenttään suotta se syöksyi. Toisena heitti jo nyt sotaärjyinen Diomedes vaskisen peitsen; uppoamaan sen Pallas Athene painoi vyötäisiin, vyösolkien liittymäpaikkaan.
Ilmari kansalle: Tuolla Pohjolan perillä, Vaaran vaskisen povessa, Siellä käy kumisten sampo, Aina työssä ja tulessa. Siinä vahva on varasto Koko kansan kuontaloksi, Jos on Suomessa sopua Siitä kehrätä keriä, Jollei heimojen kateus Viritä vihoja maassa. Pojat, pohjan ja etelän, Karjalan ja jäämin joukot! Kahmaiskaamme kaikki tarmo Ehjän onnemme teoksi!
Nousi itse istumasta, Seisoi kaikkien seassa; Maljan vaskisen vedellä Täytti täytehen peräti: Astuupi tykö urosten, Oppipoikainsa omainsa, Pesi sääret puhtahaksi, Kohta kuivas liinallansa; Ehkä Pietari pahaksui, Saa ei matkahan mitäkään. Sitte miehille selitti. Tämän työnsä toimitteli, Neuvoi tästä nöyryytehen Esimerkillä omalla.
Se Ukko ylijumala, Itse taatto taivahinen Jouvuttipa jousen suuren, Kantoi kaarensa parahan, Pani vaskisen vasaman Tuon tulisen jousen päälle, Työnnälti tulisen nuolen, Ampui vaskisen vasaman, Halki hartiolihoista, Kalevaisen kainaloista. Veenkantaja Anni. Anni tyttö, aino neiti Läksi vettä lähteheltä, Pieni kiulunen käessä, Pieni kauha kainalossa. Ei oo vettä lähtehessä.
Koht' orot valjaisiin, jalan vaskisen polkijat, laittoi, kullanleiskuva-harjat nuo, rajuviimana vievät, ylleen kultaiset sovat suori ja ruoskahan tarttui sorjaan, kultaiseen sekä vaunuilleen heti nousi.
Siell' on sampo saatettuna, kirjokansi kannettuna Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän yheksän lukon ta'aksi; siihen juuret juurruteltu yheksän sylen syvähän, yksi juuri maaemähän, toinen vesiviertehesen, kolmas on kotimäkehen." Sanoi vanha Väinämöinen: "Veli seppo, veikkoseni! Lähtekämme Pohjolahan tuon on sammon saa'antahan!
Päivän Sana
Muut Etsivät