United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä aikaa minä kannoin eväskonttimme veneestä, tein tuohesta lusikat ja nostin kivipaasia pöydäksi. Vihdoin ruvettiin aterioimaan. Vasko paljasti päänsä, risti sitten silmänsä venäläisten tavan mukaan, kaivoi esiin povestansa vaskisen pyhän-kuvan, jota kolme kertaa hartaasti suuteli.
Sorjat säärilleen varuvasket sääteli ensin, soljin kiinnittäin hopeaisin ympäri nilkkain; suori jo ryntäilleen sovat Aiakon aaluvan nopsan, kirjatut, kiiluvatähtiset nuo, sekä vaskisen miekan, huolitetun hopeoill', olusvöin olan ympäri vyötti; kilven varjeekseen jopa koppoi valtavan, vankan, kaunoisin kypäröin myös suojasi pään päteväisen; hulmusi peljättäin hevonjouhinen töyhtö sen yllä; keihäst' aimoa kaks kädenmyötäist' otti hän vielä, paikoilleen toki jätti hän kuulun Akhilleun peitsen, raskaan, vartevan, vankan akhaijeist' ei sitä heittää jaksanut ainoakaan, vain yksin Akhilleus jaksoi Pelionin lujan saarnen, jonk' oli lahjana suonut surmaks sankarien hänen taatolleen jalo Kheiron.
Vastaan iski Meges, kypärään, kuvun vaskisen harjaan sattui kärkevä peitsi ja pois hevonjouhisen töyhdön tempasi kannastaan; koko töyhtöpä tanteren multaan tuivertui, jalo tuo, punapurppuranhohtava äsken.
Näki tuolta tuon tulevan, uuen purren purjehtivan, satalauan laiehtivan selän puolen Lemmenlahta; haaksi paistoi haljakalle, punaiselle pursipuoli; mies puhas perässä purren melan vaskisen varassa.
Sorjat säärilleen varukiskot sääteli ensin soljin kiinnittäin hopeaisin ympäri nilkkain; sitten ryntäilleen sovan suori ja vaskisen miekan, huolitetun hopeoill', olusvöin olan ympäri vyötti, koppoi suojakseen myös vankan, valtavan kilven, loistettaan joka kauas loi, kuin kuu kumotellen.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Kohti pohjaista kulemme, kohti kuohuja kovia, lakkipäitä lainehia: sampoa tapoamahan, kirjokantta katsomahan Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen! Otapa minua, miestä, urohoksi kolmanneksi, kun saat sammon nostantahan, kirjokannen kannantahan!
Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisensä: lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren. Itse istuvi perähän, läksi selvälle selälle.
Jo menevi Väinämöinen selässä meren sinisen kokan kultaisen kuvussa, melan vaskisen varassa pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan." Tunkihe sepolle tuska, rautiolle raskas tunti: kirposi pihet piosta, vasara käestä vaipui. Sanoi seppo Ilmarinen: "Annikki sisarueni!
Valo vaskisen pesosen, Muni kultaisen munasen. Toi Jumala suuren tuulen. Lännen kolkalta lähetti. Laiva kaatu kallellensa. Sysähysi syrjällensä. Muna vierähti vetehen, Pesä pyörähti perästä Meren mustahan mutahan, Sakean saven sekahan. Tuohon saari siunahusi. Nuori nurmi saaren päälle, Nuori neito nurmen päälle; Tuota käivät kaikk' kosissa; Käivät pipit, käivät papit, Käivät hovin hoikat herrat.