Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Virkki ja vuonat vaunuihin jalo valtias nosti, itsekin niihin nous, veti taapäin ohjia tiukkaan, viereen Antenor kävi vaunuihin valioihin. Noin urot Ilioniin nyt kumpikin lähtivät jälleen. Vaan Priamon vesa Hektor, Odysseus myös jumalainen taistelotarhan mittasivat, kiviliuskoja sitten arpana puistelivat kypärissä he vaskitetussa, kumpiko heittävä oisi nyt ensin vaskisen peitsen.
Mut kaunehin kassapäistä nyt astuvi Väinön luo ja kantelon viisikielen ikitietäjän kätehen tuo: »Oi ottaos omasi Väinö, suo soittosi soida taas, ja laulaos vanha laulu näin pyytävi nuoret maas.» Ja pitkin poskia Väinön vedet virtasi tulvanaan, kun vanhan, vaskisen soiton taas tunsi hän polvellaan.
Siitä nousi ilo koko luomakunnassa, ja Väinämöinen tervehti kuuta ja aurinkoa toivottaen, että ne aina tuottaisivat terveyttä ja onnea kansalle. Kristinuskon Suomeen tullessa lähti Väinämöinen, joka ei uutta uskoa suvainnut, Väinölästä pois. Hän astui meren rannalle ja lauloi siellä viimeisen kerran. Hän lauloi itsellensä vaskisen veneen. Siihen hän astui ja läksi purjehtimaan.
Miekan kiskaltain Menelaos päähopeaisen päin Peisandroa syöksi; mut kilven altapa kirveen kauniin, vaskisen tää veti, joss' oli kiiltävä, pitkä metsäoliivinen varsi, ja kohtasi mies heti miestä.
Riensi nyt kumpikin luo asun vaskisen aikoen riistää hältä, mut Hektor huus heti, heimoa kaikkea kutsuin, vaan Melanippos sai, Hiketaonin sankaripoika, muist' yli kutsun tuon. Oli sorkkuvasäärtä hän karjaa kainnut Perkotessa, kun viel' oli kaukana vaino.
Laitapa oluet oivat, keitä kaljat kelvolliset juotavaksi joukon suuren, Lemminkäisen liiatenki noissa häissänsä omissa kera nuoren tyttäresi!" Sai olonen valmihiksi, mehu miesten juotavaksi. Pantihin olut punainen, kalja kaunis käytettihin maan alle makoamahan kivisessä kellarissa, tammisessa tynnyrissä, tapin vaskisen takana.
Virkki ja kuolleest' irti jo tempasi vaskisen keihään, laski sen pois, sovat hurmeiset heti Hektorin yltä riisti ja riisui.
Uhkasi olut punainen, noitueli nuori juoma nassakassa tammisessa, tapin vaskisen takana: "Kun et laita laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata, potkin poikki vanteheni, ulos pohjani porotan!" Silloin Pohjolan emäntä pani kutsut kulkemahan, airuhut vaeltamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen!
Repo rukka, raukka poika, Jo tuli takaisin tuolta, Vaaran vaskisen takoa, Toi sanoman tullessansa: "Siitä meille tähti nousi, Uusi tähti taivahalle, Kun syntyi Jumalan poika, Aukesi ylinen armo.
Hän kohotti käsivartensa ja vannoi pyhän valan oman personallisuutensa jumalille olla aina itselleen uskollinen ja tehdä juuri niin kuin hänen mielestään oli kaunista ja oikeaa maailmassa. Sitten hän pukeutui nopeasti, hiipi hiljaa ulos kammiostaan, otti eteisestä oman vaskisen onkivapansa muine vehkeineen ja pujahti ulos pimeään yöhön ohi nukkuvien vartioiden. Ulkona tuuli ja satoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät