Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Oi, kansani kallis, kallehin, Joka Suomesi raivasit soista, Kivimäistä ja kannokoista, Joko laihosi nuoren halla veis, Joko uskosi uupuis, vaikeneis Valoisan aamusi laulu? Oi, kansani kallis, kallehin, Joka kärsiä sait tuhat vuotta, Ah, aamusi näitkö sä suotta? Ja siksikö valkenevan näit yös, Taas ett' yhä selvemmin turhaksi työs Uus', auvoton aika näyttäis?
Mut kaikista, kaikista kauvimmaks ne loisti sen huonehen ikkunat kaks, joss' äiti se valvoi vuoteellaan ja vuotteli kuopustaan. Tuli kuopus se kerran kotihin. Oli sammunut ikkunan valo. Oli autio huone se armahin ja tyhjä, tyhj' oli talo. Mut kirkkomaall' oli kumpu uus ja kummulla humisi koivu ja kuus ja kasvoi kukkaset tuttavat, emon ennen kastelemat. Ja poika se matkasi maailmaan.
Haudan luona, viipyin hetken, Uuden ajan henki huus: "Alkanut jo olen retken, Ala Suomi elo uus!" Mutta Suomi nukkui vaan, Uutta aikaa vartoissaan. "Hengen ääni soi vaan kerran: Jok' ei kuule, kuolkohon!" Suomi havahtui sen verran, Että sanat kuullut on: Kylkens sitten käänsi vaan, Uutta aikaa vartoissaan. Jos ois.
Taltuta tuskasi, taukoamatt' älä itke ja huokaa; et valituksellas voi auttaa aimoa poikaas, henkiin et herätellä; on uus tuho uhkana ennen!" Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Viel' älä istua mun, Zeussynty sä, käske, kun maass' on vainaja vaalimatonna! Jo käy, hänet luovuta mulle, jotta mun silmäni saa hänet nähdä, ja tuomani lunnaat ottaos runsaat.
Hän iltaruskon rauetessa Vaaleena lepäs vuotehessa, Ja noustess' aamuauringon Vierellään kyynelseura on. Uus päivä katsoi kyyneleitä, Ja taivas parven enkeleitä Lähetti immen noutamaan, Maan lapsille jäi muisto vaan. Vaan muisto kasvoi kukkasiksi, Haudalla immen loistaviksi; Niit' ystävien kyyneleet On illoin, aamuin kastelleet. Sairas on Helmi: Sen rusoposkien Ruusuinen seppel Kuihtunut on.
Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen, Silloin kaino korven neito nyt jo ruhtinaallinen! Silloin vieras kodissansa vieraall' oli isännuus. Mutta vääryys väistyi vihdoin, oikeutt' antoi aika uus. Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen,
Ja vielä lausuit: »Rakas lapsirukka, on mullai mielessäni kuolottuus, mut vain sun kauttas, kristikunnan kukka, ma Luojaa kuuntelen, kun haastaa suus,» Sua uskon, armas mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin kastein kylpee nurmen nukka tai tuntureilta tulee aamu uus. Syleile, suutele mua, armas miesi, min otsall' onnen kruunu kimmeltää!
»Myrskyn ja rauan on tehtävä ratkaista, ei elon ijäisen kulkua katkaista.» Voi suvi tulla ja talvi uus »Palaamme jälleen kuin ikuisuus.» SURMA HIIHTI SUOTA MY
Mut näin kun yö taas peittää maan, Niin saman lieden luota Uus joukko lähtee sotimaan Ja puoltamahan tuota. Ja aseet: rakkaus ja työ, Ne taaskin vihamiehen lyö Ja uusi saadaan voitto. Sinua kultainen ja kallis maamme, Sinua kaikki työmme tarkoittaa.
Kun lehdikko Ja nurmikko Taas illalla tuoksuelee, Niin taivaskin Ja tähdetkin Lapsuuttamme onnittelee. Vähäinen köyhä tyttönen Käv' ahkerasti kouluansa; Ihana kirkassilmäinen, Uus röijy, huivi ruutuinen, Ja sukat omat kutomansa. On nöyrä hän myös tavoiltaan, On puku puhdas, siisti nenä, Mut Ressuks häntä sanotaan, Kun esiliina ainiaan Hänellä on niin ryppyisenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät