Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
EDGAR. Täält' oli silmät sen' kuin kaksi kuuta, Tuhannen nokkaa päässä sen, ja sarvet Kuin meren hyöky laineiset ja kierot; Varmaankin hiisi. Kiitä, miekkonen, Pelastuksestas valon jumaloita, Jotk' ihmeill' itsellensä arvon hankkii. GLOSTER. Sen uskon nyt. Vast'edes tuskan kärsin, Siks kun se itse huutaa: "nyt jo riittää!" Ja "kuole!"
Pian pursi ol' pieninä pirstaleina, ja ystävät huonoina uimareina ne hukkui helmassa synnyinmaan. Mun myrsky Seinelle kantoi vaan. Mä nousin taasen purtehen uuteen, on toverit uudet ja kaukaisuuteen mua kantaa vierahan virran vuo. Koti kaukana! Rintaan se tuskan luo. On jälleen nauru ja laulu huima, alus ryskyy, vinkuvi tuuli tuima. Pois viime tähtönen uinahtaa. Oi tuskaa! Kaukan' on kotimaa!
"Mutta sinä olet luvannut," väitti Tommi suuttuen. Anna loi silmänsä maahan, ikäänkuin pelosta, että Tommin hehkuva katse hämmentäisi hänen sydämensä vaikeasti saavutetun vakavuuden ja iskisi sinne kuin polttava ja sytyttävä tulikipinä. "Semmoinen lupaus minua ei sido," vastasi hän, "jonka sait minulta houkutelluksi tuskan hetkenä.
Ne eivät lähde minään tuskan puuskan hetkenä, ne eivät pakene äkillisestä pelokkaasta päätöksestä nälänhädän, sodan tai kulkutautien ahdistamasta ja hävittämästä isänmaasta. Ei, kauan ne ovat maanpakoansa miettineet, kärsivällisesti ovat odottaneet suotuisaa hetkeä.
ISEBEL. Ei kuitenkaan niin helposti kuin luulet. Sun täytyy vielä ennen loppuas Kitua ravinnotta kahleissa; Siks kunnes riudut kärsimysten yössä Ja henkes hortuu tuskan tutkaimiin. Sua kostomme ei heitä sittenkään; Sun ruumiis kirottuna heitetään Kedolle ruuaks korppien. MIKA. On yhtä, Se missä lahoo, jonk' on lahottava. Vaan oman riettaan elämäsi lopun Sa kerran olet myöskin näkevä.
Ma ajan hukkasin, nyt se mun hukkaa, Ja minust' on nyt lyömäkellon tehnyt; Minuutteja on mietteet, huokauksin Ne merkkii hetket silmän kellotauluun, Johonka viisarina sormi yhä Osoittaa, kuivaten ne kyynelistä. Se ääni, joka tuntimäärät kolkkaa, On sydäntäni lyöpä tuskan huuto. Huokaukset, tuskat, kyyneleet näin näyttää Minuutit, hetket, tunnit.
Niin tahto taivahan on, missä Mikael suurimman kosti kerran uhmansynnin.» Kuin tuulen pullistamat purjeet putoo ja kaatuu kasaan, koska murtuu masto, niin maahan lankesi tuo julma peto. Astuimme alas kehään neljäntehen edeten yhä tätä tuskan rantaa, mi kaiken kaartavi maanpiirin vaivan. Vanhurskas Luoja, kuinka monta uutta rikoksen rangaistusta täällä näin ma! Miks täten turmioon vie synti meitä?
Sanan vihlova sävy kaikui vieläkin Eeron korvissa aivan kuin nyyhkytys isän ahdistetusta povesta, kuin tuskan esiinpusertama anteeksipyyntö. Eero alkoi kiivaasti astua edestakaisin huoneessa. Mitä jos hän kirjoittaisi isälle? Hänestä on aina tuntunut siltä, että isä sittekin rakastaa lapsiaan.
Sinähän se olet, joka olet toimittanut minut tänne." Tuskan hiki valui otsastani kuinkahan tämä päättyisi? Jos kirjoittaisin aamusta iltaan herra Claudiukselle, en kuitenkaan voisi elättää tätiäni.
Hälläpyörä 7/5 1869. Tuot' tuimaa tult' en tunne, Mi riehuu rinnassain, Jos käynen vaikka kunne, Se seuraa mua ain'! Se raataa rauhan multa, On murtaa mielenkin, En tunne tuimaa tulta, Mist' tullut lieneekin. Kun mieli lepoon horjuu, Ja aatos mettä juo, Tuo unen henget torjuu, Ja sijaan tuskan tuo; Kun sitten rinta parkaa Uus aamu virvoittaa, Taas häijy luokse karkaa Ja riemun karkoittaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät