Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Mikä tuskan yö! Kun sitten aamu tuli, kun aurinko jo kuusen korkeudelta valoi kirkasta aamuvaloansa akkunan täydeltä huoneeseen ja riemuitsevien lintujen laulu aaltoili aivan merenä ja etsijät palasivat tyhjin toimin, alkoi rouvan hermosto järkkyä. Hän ärtyi: Epätoivoissansa syytti hän ensin palvelijoita. Hän riiteli niille, ensin hillitymmin, sitten yhä äkäisemmin.
Sillä Johannes häpesi, häpesi niinkuin voi ihminen hävetä, joka tuntee hetki hetkeltä syvemmälle lokaviemäriin syöksyvänsä, joka huomaa kurjuutensa, näkee perikatonsa, mutta jolla ei kuitenkaan ole voimaa eikä tahtoa kylläksi temmatakseen irti itseään ja suurimmankin sielullisen tuskan uhalla itseään korkeammalle elämänportaalle kohottaakseen. Eikä hän hävennyt itseään ainoastaan nyt, vaan aina.
Mutta tänään oli lempeyden poimujen lomissa alkanut hiipiä levottomuuden etuvartijoita ja otsalla oli näyttäytynyt tuskan kimaltelevia partiojoukkoja. »Oletko tänään sairaampi, äiti?» kysyi vuoteen vieressä istuva Olavi, pyyhkien hikeä sairaan otsalta. »En, en ensinkään. Minä vaan kutsuin teidät tänne sanoakseni jotakin mutta nyt en tiedäkkään vaikka olisi parempi olla sanomatta.»
Se tuli jälkeen tuskan voitetun kuin rauhan aamu yli taistelun. Hän hiljaa lausui puoleks itselleen ja puoleks keväimelle edessänsä: »Mik' kumma mahti luotu ihmiseen, mik' outo voima ohjaa elämänsä? En vuoksi itseni, en kansanikaan ma tuhlaellut työhön nuoruuttain syyt siihen salaiset ken arvaisikaan? Hän, joka kevään työtä tekee, vain!
VANHA JOUKO. Kuule, poika! Minuss' ei kevät herätä, Ei haluja, ei himoja. Herätti toki kipuja, Tuskia unettomia Ilmoja ennustamaan; Muistoja herätti monta Nuoria varoittamaan: Menet kerskaten sotahan, Silmäpuolena palajat. Höpiset, isäni vanha! Keskustelee Kirrin kanssa. Miksi et minua, kevät, Päästä orjan pälkähästä? Ikävän herätit hurjan, Tuskan toivottoman, kurjan. Epätoivoisesti.
Vaikka hän oli kauhistuksella ajatellut että hänen oli täällä nääntyminen karjansa kanssa, joutui hän nyt hillitsemättömän tuskan alaiseksi, kun hänen tuli palata kotia jälleen eikä hän tietänyt mikä onnettomuus suurempi oli, sekö että menehtyisi kovan Murzoll isän luona, vai sekö että palajaisi todellisen isänsä luo. Nyt poika katkaisi äänettömyyden.
Inspiroiva aatos on saanut hänessä rakkauden liikkeelle. Isästä, tahdosta, on syntynyt äiti, tunne, ja äiti on nyt vuorostaan synnytystuskissa. Mikä verraton psykologia! Inhimillinenkin luoja runoilija, taiteilija, keksijä joutuu ensimäisen autuaallisen näkemyksen jälkeen tähän tuskan tilaan, kun hän näkemystään tahtoo toteuttaa.
Ennen kaikkia Nero oli kovasti rakastunut Poppaeaan ja päättänyt ottaa tämän puolisokseen. Helposti löydettiin vääriä todistajia, jotka vannoivat, että Octavia oli tehnyt häpeällisiä rikoksia. Hänen palveliansa pantiin kiinni ja kidutettiin ja vaikka useat kestivät vaivansa, muutamia kuitenkin löytyi, jotka tuskan voitteessa tunnustivat, mitä ikinä heiltä vaadittiin.
Tuskan kuvia, kauhun kuvia... Koko hänen olemuksensa ja henkinen koneistonsa tärisi kuin laivan runko, jonka propellit kapteeni on äkkiä komentanut takavauhtia ottamaan, silloin kun se juuri on ollut täyttä vauhtia eteenpäin porhaltamassa. Jaakko Jaakon-Lauri ei päästänyt häntä hetkeksikään silmistään.
BOLINGBROKE. Surunne varjo vain on hävittänyt Muotonne varjon. KUNINGAS RICHARD. Sano vielä kerran! Suruni varjo? Katsokaamme; Oikein: Mun kaikki tuskani ne sisäss' asuu, Ja tämä surun ulkonainen ilme Vain varjo näkymättömän on tuskan, Mi hiljaa paisuu sieluss' ahdetussa; Siell' on sen juuri. Kiitos, kuningas.
Päivän Sana
Muut Etsivät