Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Ja kun he vielä lausuvat: "Ma itken sun kurjaa kohtaloas, Prometheys! Silmistäni kyynelvirrat Alituiset viljoin vuotaa Näin poskia kastutellen." "Niin molemmat kärsivät rakkaudesta ihmisiä kohtaan: "Tän tuskan sait ja rakkaudestas Ihmistä kohtaan." "Mutta minä huomaan suuren eroituksen näitten molempien kirjain, tämän kreikkalaisen runoelman ja juutalaisen kertomuksen välillä.
Vaimonpuolet lähtivät eli pikemmin hyökkäsivät teltasta ulos, ajattelematta sääty-erotusta ja arvojärjestystä, aivan kuin parvi metsälintuja, joita havukka odottamatta on peljättänyt. He palasivat sitten kuninkaattaren telttaan, jossa antausivat hyödyttömän surun valtaan ja yhtä hyödyttömäin syytösten tekemiseen. Edith oli ainoa, joka näkyi halveksivan näitä tuskan tavallisia lievennyskeinoja.
Heti minut nähtyään edellinen huudahti: "Missä on tyttäreni, rakas tyttäreni, mun oma lapseni?" Arvatessaan minun vaitiolostani ja kyyneleistäni onnettomuutensa koko suuruuden vaimo parka antautui tykkänään ahdistuksen ja tuskan valtaan; hän kykeni vain huokailemaan ja nyyhkyttämään. Margareeta huusi: "Missä on minun poikani, en näe poikaani!" Ja hän meni tainnoksiin.
Ja välistä on hänestä tuntunut siltä, että isä aivan erityisesti rakastaa häntä, isän luontoista, umpimielistä ja raukkamaisen heikkoa poikaa, jota ei äiti ymmärrä. Jospa tekisi isälle hyvää nähdä, että poikakin puolestaan häntä ymmärtää, tietää, että erakkona elänyt isä sittenkin tuntee isän tunteita, ja että poika, kun tulee suuren tuskan hetki, pakenee hänen luokseen.
Minä olin nähnyt Evan kasvavan lapsesta neitsyeksi; ja näihin viimeisiin kuukausiin asti, tuohon tuskan viikkoon saakka olin pitänyt häntä jonkunlaisena olentona, joka oli enkelin ja lapsen vaiheilla. Minä olin rakastanut häntä, niinkuin sisarta, jolla kuitenkin oli joku salainen sulo, aivan toisenlainen, kuin mikä sisarella on.
Mutta tästä hetkestä alkaen varjo peitti nuoren gootin sielun. Tuskan pyhällä oikeudella Mirjam oli saanut iäksi sijan hänen sydämessään. Kun Johannes palasi ratsumiehineen turhalta retkeltään, hyppäsi hän hevosen selästä ja huusi vihaisella äänellä: "Missä on tyttö, joka häntä varoitti! "Heittäkää hänen ruumiinsa koirille." Ja hän riensi Belisariuksen luo kertomaan tapahtumasta.
Haasta, «Talla», laulahdellos Isän, äidin iloksi, Luontoasi noudatellos: Kyll' on tuppisuitaki! Anna luistaa leikkis, työskin, Lapsi ollos huoleton: Kyllä hitaita on myöskin, Kyllä parsijoita on! "Elli." «Elli», pieni peiponen, Hellämieli hempuen', Uskollinen umppuen', Eron tuskan tuntia, Kaihon pitkän kantaja!
Olemme nähneet tuhlaajapoikaa kuvaavan maalauksen, jota emme milloinkaan voi unohtaa. Se kuvasi jälleennäkemisen hetkeä. Isä avaa pojalle hellän sylinsä; hän vaipuu alas ja kätkee siihen kasvonsa. Syvä sydämmen katumus painaa hänet maahan ja kalpeata poskea myöten ainoa mikä näkyy kasvoista vierii kyynel katumuksen ja tuskan kyynel. Se ilmaisee kaikki.
Onko Brutus sairas, Ja hiipii raittihista vuoteestansa, Yön inhaa saastaa vastaan urhostellen Ja houkutellen märkää rutto-ilmaa Lisäämään tautia? Ei, Brutoni, Sun sielussas on tuskan kipu, jota Tilani oikeudella tietää tahdon.
Syvä huokaus pääsi vanhuksen rinnasta. Hyvästi haaveeni, hyvästi utuiset unelmani... Mutta äkkiä sääli täytti hänen sydämensä, kun hän luuli ymmärtävänsä Ainon tuskan. Tyttö parka, jonka hänen veljensä vihamiehelleen möi ja jonka omaa mieltä ei kaupassa kysytty. Kuinka voi hän muuta kuin pelätä ja vihata minua? Kyynel silmässä, sääli ja suru sydämessä Väinämöinen istahti kivelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät