United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pyydän tuhannesti anteeksi, pikku neitiseni", sanoin, "siinäpä juuri erehdytte, te ja monet muut. Teidän vanha rakkautenne ulkomaan tavaraan on sokaissut teidät niin, ettette enää tiedäkkään mitä kotosalla on saatavissa. En ollenkaan soimaa ihastustanne ulkomaisiin tuotteisiin. Se ei suinkaan ole mikään erityisesti amerikkalainen ominaisuus; se on yhteinen kaikille kansoille.
Kuultuamme täällä työhuoneessa outoa kolinaa, poikkesimme vaan katsomaan, jos olisi vaikkapa varkaita...! Kyllä minä näytän teille varkaita, huusi nyt Vihavainen, lyöden jalkaansa lattiaan. Työtä täällä on aina tehty! Mutta herra Vihavainen, jatkoi Järvinen. Eikö mestari tiedäkkään että liikkeenne on lakkotilassa, vai ei mestari tiedä...!
En tosiaan tiedäkkään; kolmannen toi minulle tänä aamuna eräs livreetön palvelija, joka ei tahtonut ilmoittaa minulle, ken sen oli lähettänyt, vakuutti vaan saaneensa käskyn herraltansa... Tai rouvaltansa, keskeytti d'Artagnan. Se ei vaikuta asiaan, sanoi Aramis ... hän vakuutti saaneensa käskyn rouvaltansa, tuoda hevonen minun talliini, ilmoittamatta keltä se tuli.
"Se on hyvä kyllä, ystävä Jakobsson, mutta kerro niin lyhyesti kuin mahdollista, sillä minulla on hyvin kiire!" "Onko? No hyvä, eipä tässä tarvitakkaan kovin laveita selityksiä. Ette olleet seuran viime kokouksessa ettekä siis tiedäkkään siitä ilmoituksesta, joka saatiin, että prinssiä on kirjoituksella kehoitettu väkivallalla anastamaan hallitus.
Kymmenet tempasi sama into, ja nyt niin, sinähän et vielä tiedäkkään! ORPA Mitä, hyvä lapsi...? URMAS Kuohuvan riemuisena: »Mervan karhu», sukumme ensimäinen kauppahaaksi, lähti eilen etelään ja »Mervan havukka» lepää Uiron rannassa teloillaan, odottaen vain päiväänsä. Siellä, niiden mastoina ja laitoina, on kaikki mitä Mervan köyhästä suvusta irti saatiin.
Heidän menonsa, liionkin näinä viimeisinä aikoina, olivat kovin nuhteenalaiset, sitä ei kieltää taida. NYYRIKKI. Verta imeviä petoja he olit. TIERA. Mutta teoistansa ei enään sanaakaan; he palkkansa saaneet ovat. Emmehän tiedä, ystävä Nyyrikki, missä meidänkään nahkamme viimein naulitaan. NYYRIKKI. Emmepä tiedäkkään. TIERA. Ei yhtään.
TAAVI. Naapuripitäjästä? Mitä hän siellä? ARO. Taavi kai ei tiedäkkään, että Kaisa on emäntänä Vasaraisten Nikkilässä. AINA. Emme ole tulleet sitä kirjeissämme maininneeksi. TAAVI. Kaikkipa te olettekin miehen saaneet! Hyvä onni on teillä tosiaan ollut! Kukapa sellaista olisi uskonut! Oikeinpa ihmettelen! REETA. Soo-oh! Vai ihmettelet sitä.
*Rosmer*. Jos siihen aikaan olisin ollut samalla kannalla kuin nyt, olisin menetellyt säälivämmin tutkiessani erehdystänne. *Mortensgård*. Sen minä uskon. Mutta nyt sitä ei enää voi auttaa. Te olette jo merkinnyt minut. Merkinnyt minut elinkaudekseni. Ette suinkaan te oikein tiedäkkään miltä merkittynä oleminen tuntuu. Mutta nyt saatte ehkä pian itse tuntea sen karvautta, herra pastori.
Tätä väliä olen minä Sinullekin kirjoittanut, mutta en muuta; enkä tiedäkkään, kuinka te olette alkuansa työnne määränneet. Nyt on siis paitsi muita väliä vielä Styfhalsig Stöpig kirjoittamatta, enkä tiedä, lieneekö se Sinun vain Hanénin kirjoitettavana. Ja vieläkin kuin varoitat minua työtäsi tärväisemästä.
»En tiedäkkään, se on tosi», vastasi äiti, »enkä häntä kellekkään niin halusta antaisi kuin sinulle, jollei isäsi olisi tätä naimista vastaan. Vaan sittekin olen minä nyt toiselle päälle tullut, sillä sinäpä olit minun lapseni pelastaja, kun hän kuoleman hädässä oli. Sinä olit Jumalan kädessä se välikappale, joka tyttäreni eloon saattoi.