Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Tallatut ja ahdistetut päästivät tuhatäänisen tuskan ja vihan huudon henkivartijat, jotka muistelivat entistä urhoollisuuttaan, olisivat taistelleet, mutta eivät voineet äkkiä syöksyi suurin osa vaunuja vetojuhtineen ja mukanaan ne tuhannet, jotka olivat sortuneet niiden väliin, hirmuisella paukkeella korkean tien oikealla ja vasemmalla puolella oleviin hautoihin. Siten tie puhdistui.
Sun sanas' haikeimman Vie tuskan rinnastain, Ja onnen kirkkahimman Sun hengestäs mä sain. Ma vaivun rinnallesi, Mua älä heitä pois! Jos murtuis sydämesi, En sua jättää vois, Kun harmeneepi pääni, Ja hautaan kallistuu, Mun ystäväni ääni Taas luokseen kutsuu mun. On mieli hyvä mulla Ja sielu riemuissaan, Ett' osalliseks tulla Sun tuskistas ma saan.
Ei elämä, vaan rakkaus kuolemassa! CAPULET. Lastetta, ivaa, tuskaa, kidutusta! Oi, hetki lohduton, miks murhaamaan, Murhaamaan ilojuhlaamme sa tulit? Oi, lapseni, mun lapsukaiseni! Mun sieluni, ei lapseni! Oi kuollut! Sin' olet kuollut! Lapseni on kuollut! Ja lapsen kanssa ilo haudattu. LORENZO. Vait! Hävetkää! Nuo tuskan voivotukset Ei tuskaan auta.
Nuoren sotilaan kalpean kasvonmuodon olivat tieto kuningattaren suuttumuksesta ja siitä syntynyt mielipaha sekä ne katkerat tunteet, jotka parooni Gyllenström'in äskeinen läsnäolo oli saanut hereille hänen sydämessänsä, entistä enemmän kalventaneet. Nämät alakuloisuuden ja tuskan piirteet kapteenin kasvoissa huomasi nuori hallitsijatar heti.
Kansaakin oli kokoontunut melkoisesti, sillä kaikki halusivat nähdä vanhaa Ringvallin rouvaa ja rouva Montellille oli kerrassaan vaikeus saada heille kaikille tiloja. Annasta tuntui tämä kerrassaan suvaitsemattomalta pyhäinpalvelukselta ja tuskan hiki kihoili hänen otsalleen.
Tahtomattani kuljin, mihin tuskan huumaavat henget minua veivät, heittäydyin metsän pimeydessä maahan ja rukoilin, niin että sydän oli pakahtua, ja kyynelettömät silmäni tähystelivät taivasta toivotellen, että Jumala antaisi sinulle surua ja hätää ja tuskaa ja ottaisi kätensä pois sinulta koko elinajaksesi eikä koskaan enää soisi sinulle iloa.
Mutta hurjapää ei huoli, seuraa kädess' surmanuoli. Nyt se vuoren huippuun häätyy, viime kielekkeelle jää; kuilun partaalle se päätyy, pakoon pääsyä ei nää. Eessä surma, syvyys huima, takaa tulee urho tuima. Tuskan silmin vaiti rukka kovaa miestä rukoilee; turhaan, jo sen perii hukka, hän jo tähtää, Hipaisee? Vaipuu jousi! Rotkelmastaan Vuoren-Ukko tulee vastaan.
Iikka ymmärsi kohta Aapon ja Marin tuskan. Kun Iikka ja Aapo menivät kotiansa ja tulivat kahden kesken, kuiskasi Iikka Aapon korvaan: "
Olihan hän nainen, vieläpä nuori ja kaunis. Hänellä oli vaikutusvaltaa ja hänen täytyi päästä voitolle. Miten ne vuodet selvinä olivat mieleen painuneet, ihan kuin tuskan sinne uurtamina. Kuinka hän silloin lirkutteli ja lellitteli miestään ihan kuin pientä lasta, saadakseen hänet lupaamaan, ettei joisi kylässä kohtuuttomasti.
Hän katsoa tuijotti minuun. "Oletteko ollut siellä? Sinettien sisäpuolella?" "Niin, minä olen ollut siellä", vastasin nopeasti, vaikka silmäni olivat maahan luodut. "Minä tiedän tien sinne ja vien teidät huoneisin, mutta vasta sitte kun Ilse on lähtenyt." Lausuessani Ilsen nimen, tunsin äärettömän tuskan.
Päivän Sana
Muut Etsivät