Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Mutta Hurtan ratsu rientää niinkuin erämaassa myrsky, vauhti miehen mieltä lientää, vaan on vaivan, tuskan tyrsky: lepää urhon rintaa vasten, luo ei auki silmäterää Irja, lailla autuasten, taikka niiden, jotk' ei herää.
Holtilla oli sillä välin kauheita kohtauksia, jotka tekivät hänet melkein mielettömäksi tuskasta. Silloin nousi hän, joka muuten töintuskin jaksoi kohottaa päätä tilaltaan, ylös sängyssä ja repi kaikkia, mitä sai käsiinsä. Semmoinen kohtaus on tulossa, hän tuntee tuskan kiihtyvän, mutta puree hampaat yhteen. Katriina istuu sängyn vieressä ja lukee, lukee Milliä itku kurkussa.
Siskot, ystävät kun riensi juhlain iloon yhteiseen, mun, sairaan, täytyi huoneeseeni jäädä, ja tuskain parissa sain oppia jo varhain kieltäymään. Vain yhdestä sain yksin ollessani huvitusta; se oli laulu. Itse viihdyttelin mä itseäni, tuskan, kaipauksen ja toivot kaikki hiljaa uneen lauloin: niin usein tuska nautinnoksi muuttui ja sopusointuun vaihtui surukin.
Ei ruusustossa Inka Havainnut mehiläistä; Se piikillänsä pisti Kätehen kaunoisehen. Kun tunsi tuskan tuiman, Jo juoksi joutumalla Ja itkien emolle Valitti vaivoansa: »Jo taisi, äiti kulta, Minusta mennä henki, Kun Lemmon lentiäinen Mua piikillänsä pisti Pahasti sormen päähän. En vaivainen varannut, Kun lensi liehutellen, Kukissa kuihkuroiden».
Tuon sielunelämän lain perustuksella, jonka mukaan joku tunne, samalla järkähtämättömällä säännöllisyydellä kuin aaltojen käynti, voi saavuttaa jonkun määrätyn korkeuden ainoastaan sen kautta että toinen vaipuu alas, niin työnnettiin tieltä hänen omat persoonalliset tunteensa samalla kun epätoivon ja tuskan kohtaukset nousivat niin äkkinäisen korkealle.
Nähdä tuo nainen, ihana ja vieno kuin viattomin henki-olento, nähdä hänet milloin itkuisena milloin uhkaavana, tuntea vuoroin tuskan vuoroin sulouden voimaa, se oli liiaksi tuolle jumaliselle haaveilijalle, liiaksi aivoille, joita uskonkiihkon unelmat järkyttivät, liiaksi sydämmelle, jota raateli yhtä haavaa polttava rakkaus taivasta kohtaan ja kalvava viha ihmisiä kohtaan.
Teit' en moiti, kuolevia teitä: Pirua kuolevaisen silm' ei siedä, Pois, sinä hirvittävä hornan airut! Vallassas oli vaan tuon kuolleen ruumis, Mut hänen sieluaan et saa; siis, poistu! GLOSTER. Sulo pyhimys, noin älä noidu, hurskas! ANNA. Ruma perkel, älä häiri, Herran tähden! Täst' onnen maasta helvetin sa teit, Kiroilla, tuskan huudoilla sen täyttäin.
»Oi kunnia Latiumin!» hän lausui, »sinä, latinankielen kirkkain laulu-mahti, ijäinen kaune synnyinkaupunkini! Mink' ansion tai armon vuoks sun kohtaan? Sua kuulemaan jos lienen arvollinen, sa virka, miltä tulet teiltä Manan!» »Kaikk' käyden piirit tuskan valtakunnan», näin Mestari, »ma tänne tullut olen, mua auttoi, seuraa yhä voima Taivaan.
"Herra maisteri" oon jopa "tohtorikin," Ja kymmenen vuotta jo suistelin Yl'oppilaitani oikiaan Ja ristin rastin, vasempaan. Nyt näen, ettei tule totuus ilmiin; Se tuskan vettä nostaa silmiin.
Heidän tulonsa on tuskan tulemista lisään uupuneisin mieliin. "Missä Antti?" Niin kysyy tulijain epätoivoinen parvi. Eivätkä voi heille vastata sanaakaan miehiset miehet, joihin naiset, ja etupäässä Antin äiti, olivat niin paljon luottaneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät