Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Vallesmanni kolusi kaapissansa, otti sieltä pullon, kilkutteli sitä ja lausui: Vieläkö hänestä tullee lasit mieheen...! Kallistuu tuokin särvin, jotta eivät enää palkat riitä. He ryhtyivät sitä tasailemaan. Sitä tehdessä virkistyivät hieman mielet.
Tiesinhän minä sen!» «No», lausui hän sitten ääneen ja toruen sydämmellisesti pudisti ystäviensä käsiä, «huomaanpa teillä mielestänne olevan liian vähän omia kakaroita talossa, koska vielä haalitte tänne muidenkin. Kuinka monta aiotte vielä koota tänne? Tuleeko huomenna taas uusi? Ettekö tulleet toimeen ennen kuin saitte tyttöjä ummelleen puolitusinaa? Ja mitä tässä vielä tullee?
Ann' olla katti karvoinensa, Että tullee tuntemahan, Mik' on pantu Paltamossa, Koottu kuorien sisähän, Taherrettu taikinahan». Isäntä ihasteleepi, Lie'en vierehen lipuupi, Pani kissan paistumahan, Katin karvat kärtymähän. Sitte kuin kuori päälle kuivi, Taikina tuli kovaksi, Katin päälle kankiaksi, Ulos uunista nykäisi, Paneepi säkin sisähän.
»paljonko sinä tahtoisit palkkaa näistä töistäsi?» »Paljonkopa noista tämän vertasista tullee, kun ei liene enempätä. Tässä kun on syöty ja juotu yön seutu, niin eikö nuo käyne vastakkain.» Isäntä sanoi: »paha se on orja palkatonna, paha paljon palkan kanssa. Paljoa en näistä viitsi maksaa: nämä eivät tulleet oikein minun mieleisiäni.
Elon ehtoo kohta tullee; Silloin mulle Kunnian suo Jumalain. Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta. Niin moni taivaan-toivonsa Kadotti kuolon virrassa, Piteli kyllä poveaan, Ei löytänyt vaan ollenkaan. Näin taivaan portist' taivaan tie Helvettiin vielä monta vie. Voi uskoa kavaltavaa, Mi sielun viimein kuolettaa! Se Jesuksess' ei elänyt Eik' elossa siis säilynyt.
"Minä seison tässä ja katson kaupunkiin päin," sanoi sihteeri jälleen irti päästyänsä; "peräti kummallista on, ettei räätäli tule tuomaan vaatteitani." "No, kyllähän tulee, ukkoseni; olethan varmuuden vuoksi kutsunut hänenkin häihin?" "Olen, ja tottahan toki Herran nimessä hän tullee." "Kello ei vielä ole yli yhdentoista ja vieraita odotamme vasta kello kolme, jos ne edes silloinkaan tulevat."
Jokin tuuli kodistani tullee, taivaan pilvi taitaa veljen' olla, lunta vain yön jaloilla ma lienen, jonka pois hän polkee tupaan tullen, jaloilt' yön ei sulanutkaan lumi, tuulen kansa' ei vierryt Pilven veikko, poika jäi ja nuorukaiseks nousi. Ensi vuotensa hän juoksi jouten, toisna vuonna kaskea jo kaatoi, eikä vierryt kesä neljäs vielä, kun jo karhun tappoi, karjan surman.
Mun pelkoni ei tuosta pienentynyt, näät katkosanoistansa etsin ehkä pahemman ajatuksen kuin niiss' oli. »Tään murheen laakson pohjaan tokko tullee ens ympyrästä kukaan, jonka ainoo on rangaistus vain kadotettu toivo?» Näin kysyin ma. Hän vastas: »Harvoin sattuu, ett' astuu meistä joku tietä tätä, jot' taivallan ma nyt. On totta, kerran
Ei mietiskellä näitä! Nämä ajatukset minä kepeästi heilautan päästäni vaan en niin kepeästi murhetta tämän maan osalta. Kuitenkin kylläpähän tullee siitäkin pidetyksi huolta. Jos minun vereni voipi vuotaa monen edestä, voi kansalleni tuottaa levon ja rauhan, niin vuotaa se mielellään. Valitettavasti, ei se niin käyne. Kuitenkaan ihmisen ei enää sovi miettiä, kun hän ei enää saa vaikuttaa.
Hän koki selittää, että hän sielun hoitajana on velvollinen tekemään parannustyötä, mutta yhtä velttona ja penseänä tupakoi, vengotti, mustasukkaisuuden myrkyttämä, epäluuloinen Tuomas ja arveli: »Tokkopa tuo tohtoroimisellakaan sen terveemmäksi tullee... sielu... Se kun on semmoinen potilas, jotta sitä ei saa koskaan nähdäkseenkään ... että saisi sairauden laadusta selvän... Niin paljon kuin sitä jo hyvää palkkaa vastaan on tohtoroitu.»
Päivän Sana
Muut Etsivät