Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Senpä tuudin tuikkeheksi, Tähdeksi tähän talohon, Maan hyväksi maineheksi, Suurionnisten ilohon. PETT
Armas päivä paistaa, kohta Lämpimäks jo muuttuu sää, Hanki loisteessansa hohtaa, Sulain kiteet kimmeltää. Poika repaleissa vallan Saloss' yksin kuljeksii. Hongat, kuuset huminallaan Häntä täällä tervehtii. Pieni mierolainen aina Yhä rientää eteenpäin, Eipä murhe mieltä paina, Rallatellen laulaa näin; "Hopsis jalat! Väsymystä Tunnetteko? Talohon Kohta päästään, siellä kystä Minulleki kyllin on.
Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oisi akka ammuttava, koukkuleuka kolkattava." Laski virkun vieremähän; ajavi suhuttelevi ylimäistä tietä myöten ylimäisehen talohon.
Minä Savon Suomalainen, Kainuhussa Karjalainen, Tulin tiettyhyn talohon, Kaunihisen kartanohon, Kuulin siellä kumman äänen, Tomun totisen tohinan: Vaimo parat paksulliset Niinkuin pörhöiset pirisit, Piiat pienet, pikkaraiset, Pitkin seiniä sirisit.
Kohta kysyin kohtapäätä Tuommoisen tohinan syytä, Johon vastais vaimopuoli, Martan töitä toimittava: »Nyt on Astrild astununna, Talohon tomulla tullut, Joll'on vasamat vakaiset, Ampuneuvot ankarimmat, Joll'on piikit niinkuin piilit, Teräviksi tehdyt nuolet.
Veitsen verisen vetääpi, Puukon hirviän hiasta, Jolla akkansa ajaapi, Perehensä peljättääpi, Akan metsähän ajaapi, Pellolle pereväkensä. Kumu kuuluupi kylähän, Tomu toisehen talohon, Metsähän iso meteli.
Hän nousi lähteäkseen, kun joku samassa kulki ikkunan ohitse. Siinä se nyt on, huudahti Marja. Kuka? Ka, se äskeinen mies. Sisään tuli solakka, mustapartainen nuori mies, niin pitkä, että hänen täytyi taipua melkein kaksinkerroin matalassa ovessa, ja kun oikaisihe, pää orsia tavoitti. Hänellä oli käsivarrella kimppu säkkejä. Hei, siinähän isäntä! puhui hän. Terve talohon!
Toisin on Kalevalassa: Siellä Untamon avuksi Joukko noussut on jalalle. Väinö, Ilmari ja Kauko, Kalevalan kuuluisimmat, Joukon johtajiksi käyvät. Jollet nyt visusti riennä Miekan työhön, Niin petät sukusi koston, Murrat veljiesi toivon, Vapautemme KULLERVO. Vaiti vaimo! Sit' ei urhoksi sanota, Jok' ei tunne tehtäväänsä. Tähän asti teit hyvästi. Nyt edellä joukon juokse Untamon talohon yöksi.
Ja lapset hyppi riemuissaan, Ja Musti möris' iloissaan; Mut silmäst' äiti kyynelen Nyt pyyhkäs' lausuen: "Pois, Musti, jälleen talohon Sen luo, ken ostanut sun on. Ei auta; hoviin jälleen vaan Taas Musti saatetaan." Mut Musti palas', takaisin Hän kolme kertaa vietihin, Sai leipää, selkääns' vuorottain; Mut siell' ei pysy vain.
Hongat, kuuset huminallaan Häntä täällä tervehtii. Pieni mierolainen aina Yhä rientää eteenpäin, Eipä murhe mieltä paina, Rallatellen laulaa näin: »Hopsis, jalat! Väsymystä Tunnetteko? Talohon Kohta päästään, siellä kystä Minulleki kyllin on. Hongat, kuuset, vaiheitani Tahdotteko tietää te? Kuulkaa, tässä kulkeissani Nyt mä teille kerron ne!
Päivän Sana
Muut Etsivät