Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Siis ennenkuin sen otan, miettiä mun suo, mull' onko vastalahjaa sulle sen arvoist', enhän tiedä. Mielelläni en hätiköis, en näyttäis ylpeältä: mun harkita suo sunkin puolestasi! TASSO. Ken moittis harkintaa? Sen selvään näyttää tarpeelliseksi joka elon askel; vaan kauniimp' on, jos sanoo tunto, milloin ei ole tarvis varovainen olla.
Minä nään, miten isäsi muisto sun sielussas himmenee, miten itsekin himmenen siellä ajan vierressä vitkalleen; sama kohtalo sunkin saartaa, myös sen, jota rakastat, pois, pois, ah ijäksi mennen kera lempesi katoat.
Niinkuni kukkasvars, täys umppuja, puhkeamallaan, Suomen on kirjallisuus, Sunkin hoitelemas. Kukkien hoitajatar! Ota tääkin lempesi huomaan: Kohta se kastamanas työntyvi tuoksuamaan! Inhuuden ihantelijalle.
»Antaa köyhtyä», pisti väliin Kulkuri-Kaapo, joka oli hänkin paikalle joutunut. »Sittehän tulevat niin rikkaiksi, etteivät enää köyhdykään.» Naurettiin. »Tulevat kaikki niin rikkaiksi kuin Kaaperikin», nauroi eräs, näköjään joku isäntämies. Kaaperi oli, näet, talostaan juomisen kautta hävinnyt. »Katso vain, ettei sunkin talossas pian ole mäntä katolla.»
Vaan huolekas henki se seulovi vanhan Ja pohtevi puhtaaks korjatun touvon; Nisut taltehen saattaa ja poistavi kalseet Elon turvaten vaaroilta talven ouvon. Kehityksessä paljo ei merkitse kansa, Siis pieni on, yksilö, merkitys sunkin; Vaan erikoisuutensa hedelmät siihen On kypsinä tuotava sentään kunkin.
Kasvoiltaanpa vivahteli varjot Surun, suuttumuksen, inhon, säälin, Silmäns' oli luotu pergamenttiin. Kauan mietteissään hän seisoi, vihdoin Vaiti-olon katkais, lausuin: "Ukko, Kutsuttiinhan suakin kerran valon Pyhään valtakuntaan, valuivathan Sunkin rintaas armon lämpösäteet Niin mä kuulin; mutta kuinkas elät?
Lehtoloissa linnut laulaa Linnun kielin suloisin, Suomalainen myöskin laulaa Suomen kielin kotoisin. Nyt on Suomen suloin aika: Nyt sen luonto kukoistaa, Nyt sen kaikuu laulun taika Väinön kannel kajahtaa. Nyt on sunkin suloin aikas: Sull' on voimat nuoruuden, Sull' on sulo lemmen taikas: Lempi suuri Suomehen.
Nousee silloin nuorukainen: »Johtaja lien minä tässä, nimeni on Nevalainen. Mun siis menköön herja henki, Yrjö Sormu olkoon vapaa! Maksat, Hurtta, hurmeen senki; kohta kosto sunkin tapaa.» Väittää Yrjö Sormu: »Ethän poikaa usko raivokasta! Johtajaksi älynnethän miehen täyden etkä lasta. Päällikön hän käskyt täytti, mua kuuli kansan kuoro, hän vain sodan kättä käytti; vuoden päästä sun on vuoro.»
Akuteeraamaanko lähtis, päivitteli emäntä. Tulkaa vain, kehoitti Liisa ja meni. Jaakko Jaakonpoika viritti piippunsa: Se on kummallista, virkkoi hän, istuessaan pöytäpenkille tupakoimaan. Tuumi hetkisen ja uudisti: Kummallista, että ne köyhänpuolohittet talolliset pakkaavat siihen maalaisliittoon kuin eläin valkiaan. Emäntä tokasi takan luota: Taitais olla sunkin viisahinta...
Ja laiho nousee vihanta ja uhkee Ja taimii, versoo, putkellenkin puhkee, Ja hymyellen päivä katsahtaa Työalaans' ihanaa ja lupaavaa. Semmoinen kaunis, kirkas, lupaavainen On Sunkin kevät=aikas, nuorukainen, Sa kuljet laulain vaan ja soitellen Ja toivon ruususilla keijuen. Ja huoletonna valon merta soudat, Ja valmiit' elon kukkasia noudat.
Päivän Sana
Muut Etsivät