Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Mene sulho seppälähän, Tietäpäs terävä rauta, Tietä viikate terävä; Vaali vartehen hyvähän, Vestele veräjän suussa, Kannon päässä kalkuttele. Kun tulevi päiväpaiste, Viepä neittä nurmen päälle, Sitte heinä herskähtävi, Sekä jussi jurskahtavi, Kova heinä korskahtavi, Suolaheinä säikähtävi, Vihviläinen viuskahtavi, Mätäs myötähän menevi, Kulo käypi kellellehen, Vesan kanta katkiavi. Kaason kauneus.
Yö oli aaveen, yö oli haaveen; sulho ja morsian kulki, helkkehet unten, välkkehet lunten yö pyhä piiriinsä sulki, seisoi hongikko harras ja vakaa, kuutar kummia seuloi, valkeus taivahan rantojen takaa morsiushuntuja neuloi.
Ne välisanat, jotka näin olemma itse virrestä erottaneet, nähtävästi eivät sihen kuulu'kaan. Vähätoivottu sulho. Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan, Linnun laulavan lehossa. "Mitä sirkka sirkottelet, Kuta laulat pieni lintu?" "Sitä sirkka sirkottelen, Sitä laulan pieni lintu: Kuului huuhunta kylältä."
Tai kirja kun Paolon nuoren pauloi Francescan kaunokutrin kahleisiin, Beatricen sulho suuri siitä lauloi, sen kaiku että kantoi jumaliin: hän itse kultaa kuolotonta kauloi, ihaili lemmen ijäisyyttä niin, ett' astui kautta kuolon kauhun, vimman hän Tulitaivoon auvon korkeimman.
Liki hyppivät kuunnellen silloin Arat kaurihit, älykkäät; Mut kaukaa humuu illoin Pyhän Gangeksen kuohupäät. Me siellä jo laskeudumme Siimeihin palmupuun, Ja lempeen tuntiumme Ja riemujen uinailuun. Vain tuskaan lootoskukan Saa loisto auringon; Pää kallellaan se uinuu, Ja yö sen mielessä on. Vain kuu on kukan sulho, Se valveille vienon saa, Ja lempeät kukkaskasvot Vain kuulle se paljastaa.
Se on todellakin hän!... Hän, minun armas Kaarinani! Tännekö hän siis pakeni? Oi, Aksel sulhaseni! Sanotko vieläkin minua sulhoksesi? Missä olen? Niin nyt muistan ... väsyneenä istahdin äsken Velhovuoren juurelle ja siinä uuvutti minut viehkeä unonen... Taru kertoo, että ken vaan juhannusyönä nukkuu täällä, saa nähdä kultansa-kuvan. Oi, Aksel unelmaini kaunis sulho, ällös jätä minua!
»Minä se olin!» tuon toisen äänen kiihkeästi huudahtavan. »Minä, minä, etkö tunne minua? Minä olen Johannes, sinun nuoruutesi sulho ja rakastettu!» »Rakastin miestä, joka kantoi sitä nimeä. Mutta siitä on niin kauan, niin kauan. En voi muistaa enää.» »Kuinka? Etkö muistaisi minua enää, joka olen sinua koko ajan muistanut ja ikävöinyt? Missä olet ollut niin kauan?
Kaikk' ihmein oudoksuu, kun Katri rohkenee Levätä aitassa, joss' aavet hoippuilee, Vaan lujastihan Katri uskoo sen, Ett' aaveheks ei muutu sulhanen. Kukka nukkui Neito valvoi vieläkin; Linnut nukkui, Neito lauloi vieläkin! Sulho nukkui, Nytpä nukkui neitokin! Etelä-Hämeestä löydetyn kansanlaulun mukaan.
Jos joku rakastuisi sanokaamme neekerityttöön, Kerttu ei tosin ole neekerityttöön verrattava, mutta minä sanon »jos» . Nyt olisi neekereillä omituisia häätemppuja, joita morsian ei suostuisi menoista pois jättämään. Eikö sulho olisi sivistymätön aasi, jos hän senvuoksi morsian raukan jättäisi?
Tuli veljekset vesiltä, Emon lapset lainehilta; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Yksin öillä kulkemasta, Humalassa huutamasta, Maantiellä makoamasta, Syänyöllä soutamasta. Vaan ei kiellyt Wäinämöinen, Evännyt suvannon sulho, Hukkuvata huutamasta, Kuollutta makoamasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät