Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Koska vanhus neidon sanat kuuli, näki turvattoman vierellänsä, taas hän äänell' äänsi murtuneella: »Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka! Auvon auvo, turvattoman turva, huolen hoiva, taatto, veikko, sulho, kaikki tuossa kadonnut on sulta, mennyt kaikki, mitäkään ei jäänyt.»
Lukija helposti arvaa, että Inkeri oli nähnyt todellisen ihmisen todelliset kasvot, ja ettei kurkistelija ollut kukaan muu, kuin herra Kustaa Draken ratsupalvelija ja Hannan sulho Pekka. Aadolf viipyi vielä kotvasen aikaa mökkiläisten luona, ja lähti, herttaiset jäähyväiset sanottuaan ja talonväen hartaasti kiitettyä, paluumatkalle Signildsborgiin.
Taaksensa hän jättää viattomat ja leikilliset lapsuutensa vuodet, astuaksensa uudelle vaikutusalalle, missä aavistukset ovat hänelle luoneet elämän, joka hänestä on ihaninta mitä hän on uneksinut. Siitäpä säihkyvätkin hänen silmänsä tavallista tulisemmin. Hänelle on sulho kaikki, maailma ei mitään. Niin Katrikin nyt ajatteli, eikä nähnytkään ketään muuta kuin Erkin.
Vihdoinkin toukokuulla tulivat sulho ja Emil: jälkimäistä oli matka erittäin huvittanut; edellinen arveli matka-ajan olleen liian pitkän, mutta nyt se, Jumalan kiitos, jo oli mennyt ja hänen rehelliset kasvonsa loistivat onnesta.
Toivoisinpa sulhokseni, Tuvan vaivoista vatoisin, Lahoseinät seisottaisin, Olkilattiat latoisin, Pajupatsahat panisin; Ottaisin sulhon orosen, Nahkaisilla suitsosilla, Vitsaisilla päitsösillä, Sillan korvahan sitoisin, Selkähän likaisen loimen, Rokosinan katteheksi, Lian saven syötäväksi, Tervaputsin juotavaksi; Tervaskylyn lämmittäisin Tervaisilla halkosilla, Pienen korvon vettä toisin, Likavastan hauteleisin: Kylves sulho kylläseksi, Valelete valkiaksi!
"Ellös vainen, sulho rukka, ellös sie tätä kanaista viekö vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan, olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän! Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa viety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan, olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän.
Voisitko, parahin tyttö, Häväistä hyvän emosi, Että et päällesi pukisi Puhtahinta, kaunihinta Ennen sulhosi tuloa? Sulhoni! minulla sulho! 1:NEN KYL
Se autuaasti hymyillen Näin lausui poijes liidellen: "Oi päällä maan Ei konsanaan Saa elo täyttä onneaan, Mut riennä, sulho, Luojan luo. Hän mielellesi rauhan suo." Saituri. Hän järven jäätä astuili Nyt kotiin kulkeissansa. Taas kalliit korot kokoili Hän käymämatkallansa. "Jää kyll' on sinut kestävä, Jos vaan et käänny tieltä, Mut virran suu on pettävä, Oi, ollos poijes sieltä!"
Esikävijät samoin toimeavat väkeä pöytiin; ruokailu alkaa. Sekakansaa. Kalevalaisia. Pohjan väkeä Varsinaista hääkansaa: Sulho, morsian, omaiset, kaasot, juohtomiehet, laulajat. V
"Tuota vaivainen valitan, kun olen tyhjä Tyyrin tytti, vähä paimen pappilassa." "Miksi et mene kisahan?" "Kuinkapa minä kisahan, kun ei mulla kumppalia." Kukan antoi armo-Luoja: "Sulho on sinulla suuri." Karkeli kyläinen kansa kummulla välillä vetten, auringon alimenossa; siellä Tyyrin tyhjä tytti suuren sulhonsa keralla. Riensi riemuiten kotihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät