Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Tuo aalto on sinisilmäinen, Kuin neito helmassa sulhasen, Ja rannat aalloillen suuta suikkaa, Kuin sulho kultansa huulillen. Jok' aamu kultaavi ruskollaan, Jok' ilta painavi ruusujaan Tuon sinisilmäisen poskipäihin, Tuon aallon armahan kalvohon. Tääll' armas on koti kultani, Jonk' isät taistellen perkasi; Ja tuoli' on kirkko, jonk' kainalossa On hautakumpu mun vanhempain.
Niin, hän on kuullut minun rukoukseni, ja sallinut teidän liittyä yhteen vastasi tuo hyvä kummitäti sydämmellisesti. Minä olen jo jonkun aikaa toivonut että niin kävisi, vaikk'ei minun pikku kummityttöni antanutkaan minun täydellisesti kurkistaa sydämmeensä. Minä en voinut ollenkaan aavistaa, että hänen tunteensa olisivat muuttuneet, sanoi onnellinen sulho.
TAINA. Oikein osasit, Väinö. Kansa säestää Tainaa. JOUKOLAN NUORUKAINEN. Tempasi mukana mielen Kuin virta venettä viepi. KANSA. Laula, Väinö! Sulho, laula!
"Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! Elä suihki sutsunatta eläkä räämi rätsinättä, elä liiku liinasetta, elä kengättä kehaja! Tuosta sulho suuttuneisi, mies nuori nuristuneisi. "Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla!
"Taas kun lähtevi talosta, jäähyväiset jättelevi, ellös viekö vierastasi ulkopuolelle ovea: tuosta sulho suuttuneisi, kaunosi kamaltuneisi. "Kun kerran halu tulevi käyä itsesi kylässä, kysytellen käy kylässä, lausutellen vierahissa! Sitte siellä ollessasi piä taitavat tarinat; elä sie kotia moiti, alenna anoppiasi!
Sulho antoi sulkkutyynyn, Ja käski makoamahan; Menen mä makoamahan, Liitäme lepeämähän Hyvä on maata marjan kanssa, Kera lempeni levätä. Kaksi kaunista yhessä. Astuin, astuin aian viertä, Kuunnellen kujan pereä; Näin sulassa suuren sorsan, Joen suussa jouhisorsan.
"Onhan sulla kolme koriata maljaa; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Natosi lunastimeksi." "Eipä nato parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras juonta-aika. Ennen luovun naostani Ennenkun paraasta maljastani; Natosen minä toisen saan, Vaan en saane maljaa." Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi sulho matkaa.
Metsän puussa mykkä käki malttanut ei vaiti olla, kukahti jo kerran, kaksi, niinkuin ollut oisi kevät, kohta varttui varmemmaksi, kullat, helmet helisevät. Mutta Juho vaiti pysyi kädessänsä neien käsi. Vihdoin hiljaa aivan kysyi: »Olenhan sun ystäväsi?» Kuiski impi: »Sun ma olen.» Antoi suuta sulhaselle. Tarjos sulho rintasolen: »Milloin häitä impyelle?»
Te kun olette kaukaa tänne tulleet, ehkä tiedätte, missä se maa on, jonne Annikin sulho meni. Olen itsekseni arvellut, olisiko etelämaa nuo kukkulat tuolla kaukana taivaan rannalla, jotka metsäisten mäkien takana niin kauniina kangastavat, sillä ainahan illoin aamuin päivän laskun ja päivän nousun aikana ne melkein kullalta hohtavat.
Hän lempii vielä Williamiansa, hän kirjoittaa vielä tälle uskollisella naisen tunteella hän rakastaa vielä mitä tästä on jäljellä mutta hänen vanhempansa ovat katkerasti vihoissaan kihlauksesta, koska ei sulho ole rikas eikä voi tehdä työtä eikä tytöllä ole kylliksi varoja elättämään sopivalla tavalla heitä molempia. Mitä nyt on tehtävä, kysyy hän katkeralla ja epätoivoisella levottomuudella.
Päivän Sana
Muut Etsivät