Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Jopa raahin raukkaseni, Jopa neiti parkaseni, Panna laivani parahan; Ennen luovun laivastani Kun paraasta neiostani, Saan ma vielä laivan toisen, En saa toista morsianta." Sulho neitosen lunasti, Neiti koston toivottavi; Nyt mä koston toivottanen: "Luoja koston kostakohon, Isoni isoiset konnut Tuli tuiki polttakohon, Valkia hävittäköhön Elonaikana parassa.
Kun sitten kaikki ovat asettuneet lepoon ja rauhaan, astuu ensin sulho esiin ja antaa jokaiselle miehelle tupakalla täytetyn savipiipun jäähyväislahjaksi ja hänen jäljessänsä tulee morsian lahjoineen. Tässä ovat nyt ne nenäliinat, ruokaliinat ja kaulahuivit, joita Inka niin ahkeraa oli kutonut kaiken talven.
Siell' iltavieraana on Diomedes; Se mies nyt taivast' eikä maata näe, Vain töllistää ja lemmenkatseit' iskee Ihanaan Cressidaan. TROILUS. Teit', arvon prinssi, pyytäisin niin hyväks, Ett', Agamemnonin kun luota mennään, Mun sinne viette. ULYSSES. Kernaasti. Nyt tekin Hyv' olkaa, sanokaa, mik' arvo Trojass' On Cressidalla. Sinne kenties sulho Jäi hänen lähtöänsä itkemään?
Pere käski pieksemähän, Muu väki mukittamaha; Ethän raahi rankaista Etkä henno hertaistasi, Rahan paljon pantuasi, Enemmän luettuasi. Neuo sulho neioistasi. Neuo sulho neitoasi, Neuo neittä vuotehella, Opeta oven takana, Vuosikausi kummassaki; Yksi vuosi suusanalla, Toinen silmän iskemällä, Kolmansi jalan polulla.
Mistä kylvöstä Tuo vilja kasvoikaan? Hääjoukko kuuli mykkänä Ja sulho tuskissaan. Hänehen kääntyy morsian Ja näyttää kuin rukoilevan. Taas päivä paistaako? Jo väistyy pilvi, jo! Iloa sulhon silmiss' on, Ne säihkyy uudestaan, Ja syttyi poski morsion Taas onnen-purppuraan. Suhaus käy hääjoukossa Kuin tuulen kuiske lehdossa. "Mit' aikoo tehdä hän? Hän näytti päättävän!"
Vasta sitten se, taipuen taapäin, oieten ylös ja eteenpäin ja taas hiukan nousten, kun sitä nostan, pudottaa perhon sinne, missä sitä odottaa sen ensimmäinen saalis, sen itsensä arvoinen, suvannon sulho, jonka se tuo leikiten maihin, iloiten ottelusta ja odottaen uutta. Se on miekka miestä myöten vyöllä. Se on ase minun mitallani tehty, jäsen ruumiissani, elimellisesti siihen yhtynyt.
WILHELM. Yhtä uljas Ritari olit Henrik Leijonan Sä retkillä, kuin uskollinen sulho Sa luona lemmenmuistojesi olet. Nyt rakkautes seuraan sinut jätän Ja laivaan väelle käskyj' antamaan Mä riennän. AKSEL. Minäkin WILHELM. Ei, esteitä On sulla. Vallita mun anna vaan. Nyt kiitos kauniin kirkon näytännästä!
Onpa tällä neiollamme suku suuri, laji laaja: kappa ois kylveä papuja, jyvä kullenki tulisi, kappa panna pellavaista, kuitu kullenki tulisi. "Ellös vainen, sulho rukka, neioista pahoin pi'elkö, opastelko orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'utelko, vitsoin viisin vingutelko, vajan päässä vangutelko!
"Siinä nähdään, mitä kiitosta saa", huudahti Mrs. Markleham itkien, "kun pitää huolta omaisistaan! Minä soisin, että olisin Turkkilainen!" "Siihen aikaan äitini niin hartaasti ajatteli serkkuni Maldon'in asiaa. Minä olin rakastanut häntä", hän puhui hiljaa, mutta epäröimättä, "hyvin paljon. Me olimme lapsina olleet sulho ja morsian.
Minkä noista mille annan, Kunka kullenki osoan? Kultakassa taatolleni, Veljelle hopiakassa, Veljenpojan vaskikassa. Katsahime kolmannesti, Ei ollut lampia enempi, Eikä lammissa venoja, Venosiss' ei neitosia; Lampi oli muuttunut lehoksi, Haavikoksi neiot nuoret, Vesikaareksi venoset. Työnsä kumpasellaki. Tuli saarella palavi; Kenpä tuolla tulta poltti? Sulho tuolla tulta poltti.
Päivän Sana
Muut Etsivät