Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Mä lemmin sua, koska on Sun sielus syvä, ikinuori, Ja koska kirkkait' aarteita Se täynnä on kuin kultavuori. Mä lemmin sua, koska soi Sun sielussasi soinnut jalot, Ja silmäis sinitaivosta Kun loistavi niin lempeet valot. Mä lemmin sua, impeni, Kosk' olet itse armaus, hyvyys. Mä lemmin, koska hurmajaa Mua silmäis sini, sielus syvyys. SEK
Kieleen tuulonen soinnut saa, mieleen unta ne kuiskii. Vaatteet heillä on ryysykkäät, kirjavat paikat vilkkuu; mutta vapaina uhmapäät kohtaloitakin ilkkuu. Kaikissa näin, miten mailmanlois, kun elo yöhön hiipi, sauhutti, nukkui, soitti sen pois, kaikkea halveksiipi. Kauan taakseni vilkaisin mustalaisihin noihin, kulmiin tummanruskeihin, mustiin hiuskiharoihin. VIIVY MINUSS', SYNKK
TASSO. Mitk' elävätkin soinnut laulussani, vain yhden, yhden niistä kiitos on! Ei henkinäky häilyvä se ole, mi loistollansa häikäisee ja milloin käy liki, milloin kauas pakenee.
Jos Parnassolle nousta voisin, tai runon hetteillä mä oisin, niin sulokielin ilmi toisin, kuink', armahin, sua lemmin. Mut Corsincon vain siintää tuolla! Runottareni Nithin vuolla sä itse oot, kun Pohjan puolla ma laulan, kuin sua lemmin. Siis, runotar, suo soinnut mulle ja innon sanat ihailulle, kun suviaamuun laulan sulle, kuink', ainoinen, sua lemmin.
Ylhäältä Teille tervehdyst' ei kukaan nyt tuo, ei runon mailta lahjoja. Tekonne kostin Teille täten vain! Mun tekoni? Niin! Tähän saakka velloin aaltoili soinnut syvät rinnassain. Ne surmasitte! sävel kuolinkelloin vainaille soikoon! Ma? Te teitte sen. Te nuoren voitonuskoin löitte maahan halveksivasti. kun *kihlauduitte*. Käsitä ma en!
Niin teen... Kahden miehen avulla toivon voivani soittaa tätä huilua kauniimmin kuin se milloinkaan ennen on soinnut, vaikka se, sen muodosta päättäen, lieneekin monta virttä visertänyt! Riennä täältä pois, Anna! Anna.
Vaikka maailman Tiedän murtuvan Nips, naps, Kaksi lempivää Taivas yhdistää Yks, kaks. Ja neitonen soittaa; Ja sulho laulaa vieressään, Hyväillen neittä silmillään: Kuin soitto liittyy lauluhun, Niin sielu sulaa sieluhun Ja syntyy sointuisuus. Ja neitonen soittaa; Sulhonsa laulaa, kiertäen Kahleensa immen kaulallen: Kuin soinnut äsken tauonneet Niin taivahasen kohonneet On sielut lempiväin.
Vaan toiset, "Herran kehrää" kiertäen, Radallaan riemuin tanssien, Valoa juovat, loistavat Rinnoille päivän nukkuvat. Maan lapset, tomun sikiötkin me Valolla Luojan loistamme: Elämä riemujansa tuo, Kun Herran Henki valons' suo. Vaan onneton, ken Luojast' eksynee: Sen sielun soinnut vaikenee, Sydämen liekit sammuu hän Rintansa tuntee jäähtyvän! Oi taivaan soihtu tanssiseuroines!
Ei, poiss' on kaikki! Yksi jääpi vain: on luonto meille suonut kyyneleet ja tuskanhuudon, kun jo menehtyy mies lopulta. Ja mulle yli kaiken se tuskaan soinnut, sanat antoi, hädän syvintä valtaa valittaakseni: ja ihmissuun kun vaiva sulkee, Luoja soi mulle lahjan laulaa, kuinka kärsin. TASSO. Oi jalo mies! Sä olet luja, vakaa, ja minä aalto vain, jot' ajaa myrsky.
Sano, tuleeko minun vieraantua näistä maallisista, niinkuin Heikki sanoo? Jos se on tämän tarkoituksena, niin kyllä keino siihen on oikea. Minä olen murtunut. En omista ainoatakaan eheää tunnetta, paitsi rakkauttani Viljoon. On kuin katkennut kieli särähtäisi soimaan kaikkea muuta muistellessani. Yksin Viljo saa vielä puhtaat soinnut sydämessäni helähtämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät