Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Näin lausui hän, oli kylliks tää; ilo kaikuvi ilmoihin. Kuussataa miestä nyt rynnistää alas Ryssihin ylpeihin; pois parvi parvelta syöstähän nuo, kunis sortuvat sillan luo. Sandels, hän luo väen voitokkaan tuli rantahan ratsastaen. Ohi joukkojen kun veripurpurassaan nyt lens hepo valkoinen, ja kun riemun hurmoma kenraali urojansa nyt tervehti;
Kuitenkin pyssyn, renselin, sai hänkin, renkinä Sai olla missä levättiin, sotilas melskeessä; Vaan tappelu ja passaus käi yhtä pulskeesti, Araksi hänt' ei kutsuttu, vaan hulluks jollonki. Palausmatkaa Sandels käi ja Ryssät ahdisti, Peräyttiin joen rannatse pois vitkallisesti, Ja joen poikki portahat käi joukon raitteella, Noin miestä kaksikymmentä olj siinä varjona.
Ainoastaan tekemällä ison kierron saattoivat Venäläiset Iinsalmen kautta auttaa Kamenskia. Mutta Iinsalmelle oli Sandels prikaatinsa kanssa asettunut. Tampereelta pakenevien naisten oli koettaminen päästä metsiä myöten niin kauas pohjaiseen, ett'ei heidän enää tarvinnut pelätä Venäläisten armeijaa vasemmalla rannalla. Mutta myrsky pakoitti heitä juuri sillä rannalla pelastustansa etsimään.
Veri kuohahti nuori, kuin tulta lies viha silmästä liekehtii. »Puhun, kenraali, suorin suin: joka mies teit' ammoin jo halveksii. Koko armeijalla on aatos se: pahin pelkuri olette te.» Vait Sandels jäi, putos kahveli pois, jopa nauruun hän purskahtaa. »Hyvä herra, Sandelsko pelkuri ois? Ohoo! Sepä perhanaa! Bijou, jalo ratsuni, tuokaa, hoi! Nyt pastori jäädä voi.»
"Mutta", keskeytti Baronovits, "sinä unhotat, että Sandels on Toivolassa, ja että meidän on vaikea saada mitään aikaan hänen takanansa, jossa partiojoukkoja Raahesta päin alinomaa liikkuu edestakaisin". Nyt astui Rosovski sisälle. Ogunov ja Baronovits hyppäsivät hämmästyneinä istuimiltansa. "Sinä täällä!" huudahtivat molemmat yhtaikaa.
Samassa tuli myöskin kurieri Suomen ylipäälliköltä ja antoi kirjeensä Sandels'ille, joka ääneti otti ne vastaan. Hänen muotonsa synkistyi, lukeissaan niiden sisältöä. Kaikki lähellä seisovat upsierit katsoivat häneen suurella uteliaisuudella. Viimein lausui Sandels: "Hyvät herrat, meillä on käsky kohta peräytyä". "Peräytyä!" kertoivat hämmästyen läsnä-olevat.
"Kyllä minä tiedän heidän asiansa", vastasi Sandels laskien kätensä otsallensa. "Vihollinen ei sen saaren asukkaille anna päivänkään rauhaa. Tuokaa miehet tänne". Näiden molempain Vaajasalon ukkojen, jotka asuivat lähellä Vihtakantaa, oli onnistunut eräänä yönä päästä saarelta.
Kärsikäätte, hyvät herrat; jahka ruhtinas Dolgoruki ehtii tänne, niin tuleepa, pahuus vieköön, toinen ääni kelloon Toivolassakin. Sandels ei kauvemmin meitä uhkamiellä sieltä kohtele". "Se on totta", arveli eräs toinen ylempi upseeri, "mutta mitä hänestä on huolimista, kun meillä on pahempi vihollinen lähempänä!" "Pahempi vihollinen! Kuka se on?"
Salihin hän ompi jo kiiruhtanut, hänen silmäns' säihkyelee. "Kenraali, jo verta on virtaillut ja vert' yhä virtailee. Tapellaan, mut uljaammin tapeltais, jos teit' edes nähdä sais." Sandels, hän huoleti katsahtaa: "Kuin liesi te hohkaatten. Ajo kai väsyttääpi ja hiuvottaa, levätkäätte ja syökäätten! Ken ruokaa, juomaa hylkisikään! Siis, ryyppykö ensistään?"
Ei aikaakaan kun näyttääkseen sai taitoansa hän, Samassa Ryssäin nähtihin jo sillan täyttävän; Mies miehen jälkeen syöksyvät, vaan aina ensimäin Sai oikeaan ja vasempaan ja kaatui toisappäin. Käsillä tätä jättiä ei voitu kukistaa Ja lähin miehens luodilta hänt' aina varjoaa. Kun vahingosta Ryssät vaan tulj rohkeammaksi, Tulj Sandels, näki joukkoneen kuin Duuva taisteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät