Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Vaan alla orren honkapuisen Ei riemunkannel kaiukaan, Ja reunall' ei nyt honkapöydän Juo nuoret riemumaljojaan. Ei viulu-Aapran virret vieri Nyt lailla hyppysoitelman, Ja laulu nuorten metsämiesten On sävel surun haikean: On parvest' uljain miehentoivo, On ylkä sorja sortunut. Hän, jonka luoti karhun löysi, On kylmäks' aivan kalvennut.
Tämän vastauksen saatuansa nuorukainen alkoi lauleskella: Suomi sulo, sorja, kaunis! Oi, kun totta sanoo saan: Suomi on mun kotimaan'! Laulu kuului somalta kyytimiehen korviin, ja heittäen silmäyksen nuorukaiseen, joka oli laulanut, näki hän, että muutama kyynel hänen mustista silmistänsä vieri kädessä oleville kanerville, ja kysyi: »Mitäpä herra noilla kukkasilla tekee?» »Vien ne kotiini.
Selvästi huomasit heidän elävän: kasvot olivat verevät, varsi sorja ja pyöreä, jänteet liikuttivat jäseniä jopa he puhumaankin rupesivat. Tuo kuva, jonka päällä neiti Hirundo Heraldika oli istunut, oli myöskin astunut seinältä alas ja luultavasti ilma silloin heilutti hänen höyhenpukuaan, niin että hän heräsi.
Kun he istahtivat vastakkain veti Uuno viimeisessä hetkessä entisellä nopealla ja meluavalla tavallaan Henrikiä mukaansa ikkuna-aukkoon ja osoittaen asemasillalla kävelevää kevytmielisen näköistä lettiniekka-neitiä sanoi: Kasso tuota kui se on sorja, voi, voi, kui se on sorja! Tycker du värkligen att den där är vacker? sanoi Henrik.
Riennä! riemu on kuin elonretki, Tää kuin nopsa kevät karkelee. Lemmi, nauti, lieki, kukka sorja, Aina kauniimmaksi varttuen! Ennen syksyä niittömies sun korjaa Kukkahenkes nousee taivaasen. Kaunotar. Kaikk' on oivaa, mitä mielin, Sukkelaa, mit' arvelen; Kaikki kuiskaa mesikielin: "Ootte kaunoinen!" Yksi kiittää silmän tulta, Toinen vartta solakkaa; Enkö saane, peili, sulta Seikkaa tiedustaa?
Muistatko, Simo, seppä-Antin laulua, muistatko? Tanssipas, veikkonen, tanssipas tässä, Nyt koska viina ja viulut on lässä. Hei, se oli laulu, sorja kuin suven suloisuus! Simo. Ha ha ha! Vanhastakin tulee konkari, ja selvänä yksvakainen mies kuin herrastuomari. Tuota se tekee jumalanvilja. Jaakko. Viinaa tänne!
Astui ulos aamulla se Anja-rouva nuori, päivä metsät punasi ja välähteli vuori. Kuinka lie hän herännytkin kesken kesä-untaan, valella hän virrall' aikoi käsivartten luntaan. Astui pitkin metsätietä Anja-rouva sorja, kastehelmet karisi ja notkui varsi norja. Tuli hän virran vieremälle, katsoi veden pintaan, näki kuvan kaunokaisen, nousi riemu rintaan.
»Jos kuin orhi nyt ruoskaa saankin, Kun tein mitä parhaiten, Niin potkaisenpa ma vaankin, Ja kuin orhi ma potkaisen.» Kenraali kun uhkan on kuullut, Taaks suorana astahtaa; Mut ei suutu hän, kuin ois luullut; Miest' ääneti tarkastaa. Ja kun katsovi, suoremmaksi Vars sorja se suoristuu; Ja hän vait on, ja kirkkaammaksi Yhä katsanto kirkastuu.
Hiipii luo jo hieno Heljä: »Omas olen, vaikka orja!» »Et sa ole oma Heljä, tuosta tunnen oman Heljän, ettei mua lemmi sorja!» »Sua lemmin, ah, Heljä, mun armaani ankein!» »Ole Jauri et, Jauri on orjana vankein!» He on sokeat, voi! taru tumma tää Turjalle suurelle soi.
Lauvantai-iltana näet vasta tulivat joen alle juuri kun tukkilaisten huuto »kello soi!» levisi pitkin jokivartta, kulki mies mieheltä ja raikui metsä sen kulkiessa. »Tukkipoika se lautallansa, se on hyvin sorja. Hei juu ma laulan vaan, se on hyvin sorja! Eipä hänen tarvitse olla talonpojan orja. Heijuu ma laulan vaan, talonpojan orja.»
Päivän Sana
Muut Etsivät