Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ilma oli täynnä jouluhumua, ylivuotavaa vieraanvaraisuutta, ja ken jaksoi, olisi saattanut siirtyä kesteistä kesteihin, voi sanoa, yhtä pitkälle kuin jokivartta riitti. Jakob ja Alette istuivat hyvin käärittyinä leveän reen perässä lämpimän karhuntaljan alla, virkku, varma hevosensa aisoissa.
Omasta kohden kuitenkin sai pyssyn, rensselin, leirissä teki rengin työt, sodassa soturin; mut passaukset, tappelut käv' yhtä juoheaan, eik' araks häntä mainittu, vaan hupsuks toisinaan. Paluuta tehtiin, Ryssä tuo hätyytti ahdistain, ja jokivartta Sandels nyt peräytyi verkkaan vain. Vähäisen matkan päässä siit' on porraskäytävä, ja siinä seisoi miestä vain noin parikymmentä.
Kaikki liiemmät matkatamineensa hän jätti talon talteen, ainoastaan maanmittauskapineet pani säkkiin, jonka sitoi selkäänsä, ja ottaen pienen takkinsa käsivarrelleen, lähti jokivartta pitkin kulkevaa, isännän neuvomaa tietä astua vihmomaan.
Pääskysiä lenteli ja liverteli. Toisia lenteli suhkasi alhaalla, veden pintaa piuailivat kallistellen ja mutkia tehden. Toisia lenteli korkealla ilmassa, siintävissä viiplotteli. Ainapa kuitenkin vilisi niitä törmäin rinteillä, pesiensä äärilläkin, riitti näet niitä joka paikkaan. Pitkin jokivartta ja etäämpää vaarojen rinteiltä näkyi ihmisasuntoja, siistejä taloja vihantine laihoineen.
Hevoset kuuluivat tuhatmiehiselle etujoukolle, joka kenraalimajuri Armfeltin komennossa oli asettunut Vanhankartanon ympäristölle, noin penikulman päähän Porvoosta jokivartta ylöspäin.
Se on metsävahdin torppa, yksi noita pakollisia asumuksia korven keskessä. Mökin rannassa juoksee virta vihaisissa härän silmissä, sillä vähän matkaa ylempänä on koski. Kun väkevää virtaa olisi vaikea soutaa ylös, jätämme venheen tähän, nakkaamme reput selkään ja lähdemme jokivartta nousemaan.
No, pitää pyssyn, rensselin sai hänkin, mukamas, sai renki olla leirissä, sodassa sotilas; Sven tappeli ja passasi ain' yhtä toimessaan, eik' ollut arka milloinkaan, jos hupsu toisinaan. Paluuta tehtiin, kintereill' on ryssä joukkoineen, pois jokivartta Sandels nyt vetäytyi verkalleen. Palasen matkaa eessäpäin veen poikki porras toi, vain miestä parikymmentä nyt sitä vartioi.
Lauvantai-iltana näet vasta tulivat joen alle juuri kun tukkilaisten huuto »kello soi!» levisi pitkin jokivartta, kulki mies mieheltä ja raikui metsä sen kulkiessa. »Tukkipoika se lautallansa, se on hyvin sorja. Hei juu ma laulan vaan, se on hyvin sorja! Eipä hänen tarvitse olla talonpojan orja. Heijuu ma laulan vaan, talonpojan orja.»
Siten lauleli muuan mies astellessaan pölkkykoukku olalla jokivartta pitkin. Laulaja oli juuri itse Kettu-Kusti. Tänne tukkijoukkoon se oli jo kerennyt. Ja hänestäpä maksua vastaan läksi apua koskille. Niskaan päästiin kunnon päällisesti ja päästiin jo vähän jälkeen maatapanon. Siellä se nyt oli hyvä tilaisuus Erkillä kysellä olisiko halullista kasakaksi.
Oli kävelty laukut selässä keskipäivän paisteessa jokivartta ylös toisesta kylästä, joten kovin oli vari ja väsymys, kun vihdoinkin päästiin istahtamaan Heikkilän pirtin portaille. Talon rahvas vietti ettonetta, lepäillen miten makeimmin kukin osasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät