Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hän ehti siis hyvin päivälliseksi kotiinsa, nukkui sen päälle niinkuin ukko rovastikin, nousi, haukotteli ja vyötti jälleen kupeensa. No, Musti, oli hänen tapansa silloin sanoa. Nyt lähtään pappilaan. Musti tiesi sen kyllä sanomattakin. Hän oli heti valmis tielle. He astuivat pitkin tietä rinnakkain, kumpikin yhtä vakaina.
Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? ... häh? ... entäs rovasti? etkö usko rovastiakaan? Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin ... enhän minä mikä kuuro ole! Enhän minä huudakaan ... kun kysyin vain, että sanotko rovastiakin valehtelijaksi? Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut?
Se on kyllä ikävää puuttui nyt jo rovastikin tähän nurkkakeskusteluun, yksi niistä, jotka aikoinaan sotaherran kehotuksesta olivat turhaan koettaneet parantaa Edvardia. Se on kyllä ikävää, mutta toiselta puolen omistusoikeuden pyhyys Edvard ei antanut hänen lopettaa. Mikä oikeus kellään on siihen maahan, jota toinen viljelee? Anastuksen oikeus ainoastaan.
Juha pudottihe pois kannoilta, seisoi yksin aavalla järvellä. Taas oli hänelle tehty vääryyttä. Ei, ei hänelle, vaan Marjalle. Rovastikin uskoi, että se oli mielellään mennyt. Mitä minä lähdinkään sitä sille puhumaan? Mitä minä hänellä sanottamaan, että se on sillä verissä, venakon? Mutta kun se oli se, joka meidät vihki, tarttui käteen ja toivotti onnea. Vaan ei liene, perkele, mielessään toivottanutkaan, vaikka suullaan! Lienee toista salaa ajatellut, toista sanonut. Mistä se sen muka tiesi, että Marja mielellään? Siksikö vain, että on venakko?
Tämä Vierimän muorin puhe kuului hyvinkin pöydän luona istujille ja kerrassaan sanoen ympäri koko huonetta. Rovastikin nosti päätänsä ja sanoi vähän kuin vastaukseksi muorille: Ei saa siellä niin kovasti keskustella, se sekoittaa lukijoita. En tiedä, mitä Vierimän muori tästä rovastin kiellosta ajatteli, mutta ei hän kumminkaan sitten enään mitään puhunut.
Minun pitää tästä vielä lähteä sinne työmaalle.» Sen kuultuaan rovastikin heitti sanomalehtensä pöydälle ja sanoi: »Tehdäänpä sitten.» Hän otti sitten povitaskustaan taskukirjan ja lyijykynän ja toisessa kädessään pitäen avattua taskukirjaa ja siitä katsoen alkoi sanomalehden laitaan tehdä numeroita. Tuokion perästä hän sanoi: »Lieneekö se oikein?
Aterialta päästyä ilmoitti Nivalinkanen aikovansa vielä tänä iltana ajaa nimismiehen tykö, saadaksensa asiakirjat lukeakseen. Timo käski valjastamaan parhaan hevosen. "No teidän rovastinne on kipeä ja parannuksilla Helsingissä", alkoi Nivalinkanen nyt muusta puhua. "Jaa, sattuipa onnettomuutemme lisäksi rovastikin olemaan poissa juuri tänä murheen aikana", sanoi Timo.
Jääköön toistaiseksi loppu. ANNA LIISA. En voi sitä jättää enää. Omaatuntoani painaa. Se kun on kitunut tuon syntikuorman alla jo liian kauvan, neljä pitkää vuotta. KORTESUO. Tule pois nyt sieltä ja ole ihmisiksi. Etkö sinä kuullut, mitä rovastikin sanoi? ANNA LIISA. Elkää estäkö minua. Antakaa minun seurata pyhän hengen ääntä. RIIKKA. Voithan sen tehdä toisten
Mutta voi herranen aika, kuinka me eilisen iltaa ruustinnan kanssa istuttiin ja tarinoitiin!... Käveli siinä rovastikin tiheän päähän piippuineen kyökkikamarin läpi, tarttuipa välistä puheeseenkin ja puheli pitkät postit. Mutta Matti tekeytyi aivan kuulemattomaksi ... kantoi appeen tamman eteen ja rupesi tallia luomaan.
Seuraavina viikkoina oli melua ja touhua Wanulammin jäällä. Siellä kävi nimismies rataa mittaamassa ja päiväkaudet siellä Wanulan kylän isäntämiehet hevosilleen äystäsivät. Rovastikin nähtiin siellä renkinensä joka ainoa päivä, eikä ruoskan läiske koskaan kuulumasta lakannut. Hokkalan Mattia ei vaan ruunikoineen jäälle saatu, vaikka kyllä houkuteltiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät