Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
»Vai rivoa fint ska' de' vara! Sohva, sohva, sänky sekä sohva Eikös meill' ole mööpeleitä, sänky sekä sohva? Hva' sa'? Kelpaaks?» »Kyllä, kyllä se laatuun käy!» Olavia laulun kevyt tanssipoljento viehätti. »Täkki, täkki, tyyny sekä täkki! Höyhentyyny ja silkkitäkki, tyynyllä tyttö nätti!» Olavin täytyi pakostakin nauraa. Sitte taas puhetta, naurua, kaskuja tyttö oli myötänään äänessä.
Hän alkoi taas nauraa, voimatta hillitä rivoa maalaispapin luonnettaan, ja taputteli Jeannea hiljakseen kädelle jatkaen: Se on teille luvallista, hyvinkin luvallista kymmenien käskyjen mukaan. Liha himoitsee ainoastaan avioliitossa. Ja tehän olette naimisissa, eikö totta? Sehän ei ole vain sitä varten, että kävisi nauriita varastamassa.
"Tuo oli rivoa," sanoi naisväki ja nousi sieltä lähteäkseen. "En vielä ikänä ole kuullut hänen laskettelevan toisenlaatuisia tarinoita, kun hän vaan itse valita saa," sanoi vanhus oven suusta nousten. "Jumala tiesi, mintähden ihmiset häntä kuuntelevat," pitkitti hän luoden silmänsä päin morsianta.
Minä Pohjan valtiatar Häihin kutsun kaiken kansan: Riistarikkahat, upeat, Rujot, rammat ja sokeat, Keskikansan kaikenlaisen. Laulajan ylinnä kutsun; Vaan en kutsu Lemminkäistä, Riitaurhoa rivoa. Tule, kansa, ja iloitse! PELLERVO. Pois jätätkö Lemminkäisen, Leikin ja kisojen urhon? Murinaa joukossa.
He kaksi, jotka eivät olleet vuosikausiin mitään muita jumalia edessään pitäneet, tahtoivat nyt kuin yksissä neuvoin ja selittämättömän, sokean intohimon ajamina uhmata heitä. Osoittaa älynsä voimalla, kuinka vähän he oikeastaan heistä välittivät ja kuinka naurettavan typerää, rivoa ja vähäpätöistä olikaan itse asiassa heidän huudettu maailmanherruutensa! Pyhyydenloukkausta se oli.
Mutta sattui tässä tuonaan niin, että oli tuo kateellinen mieleni vähällä päästä ilmi purkautumaan. Me istuskelimme, ystäväni ja minä, Seurahuoneen täyteen ahdetussa salissa ja katselimme tanssivaa »Svea balettia», jota sekä sanomissa että yksityisesti oli paljon kehuskeltu. Mutta meitä se ei tyydyttänyt kumpaistakaan, liian oli kömpelöä, liian kankeaa ja liian rivoa.
Usein myös hänen sydäntään viilaisi syvä suru, kun täytyi kuulla jotain rivoa laulua: hän olisi silloin mielellään tukennut korvat itseltään ja Katilta. Se ajatus vahvistui hänessä, että ennen kaikkea piti kääntää huomionsa ja vaikutuksensa lauluihin; koska oli saanut nuorten poikien suosion ottamalla osaa heidän huvitukseensa, niin hän nyt tahtoi käyttää tätä suosiota hyväkseen.
Todellakin minä häpeisin lausua tässä tätä rivoa, sopimatonta, ikävää sanaa suustani, joll'ei niin kauhean usein kuultaisi sanottavan "Olihan saarna niin ikävä". Tosin on useinkin syy tähän niissä, joiden mielestä on ikävää; he ovat hengellisessä suhteessa tylsiä ja pahempi vielä on, että he useinkin tahtovat jäädä siihen tilaan.
CONSTANCE. Jos sinä, tyyntäjäni, ruma oisit, Kuvaton, äitis kohdun häväistys, Rivoa tahraa, inhaa vammaa täysi, Hupelo, rampa, kyssä, rujo, musta, Pisoilla, luomill' yltä ryvetetty, En siitä huolisi, vaan tyyni oisin; Et silloin mulle rakas oisi, etkä Ois syntysi ja kruunun arvoinen. Mut kaunis olet; kehdossas jo, armas, Sua suosi yhdess' onnetar ja luonto.
Tuostakin kulkee joka päivä ohi muuan asessorinrouva ylhäinen, ylpeä kuin viirikukko, ja ukko »Puhukaa jotain hauskempaa!» huusi Olavi ja hänen täytyi taasen huuhtaista sherryllä alas sitä, mikä alkoi uudelleen kohota. »Hauskempaa? Kippis! Joo, joo; hauskaahan teille olla pitää. Laulankos minä vai vihellän? Pidättekös te laulusta?» »Kyllä, kun ette vaan rivoa laula.»
Päivän Sana
Muut Etsivät