Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ja elon tuiman taistoissain Ma suruin unhotan, Min tunnen aina rinnassain Kauheesti kalwawan. Siis tartun waikka kalpahan En jouda suremaan; Jos synnyin eloon halpahan, Käyn siinä kuolemaan. Niin, syntynyt en loistohon, Mä synnyin elääksein Ja ryhdyn työhön, taistohon, Teen työtä kuollaksein." "Niin, nyt muistan.
Sä sävelvuo, mua raasta, riuhdo vaan, Ma mailmaan lähden veljein kiroukseen! Vaikk' koskaan lauluissain ei itke kaipuu, Ja kirkkain otsin seison tyynnä ain, Mun usein mieli mustaan suruun vaipuu, Ja tuskain mailman tunnen rinnassain; Kun päivä pakenee, ja valo haipuu, Ja yöhön hiipivän mä elon nään, Mun usein mieli mustaan suruun vaipuu, Ja tuskin pystyssä voin pitää pään!
Oi, kuinka olet, ilta, Pysyvä muistossain! Ja tuntehia vielä Herätät rinnassain! Illakko. Laula, kun sua surut painaa, Ja kun rintas kaihoaa! Laulu sulle riemun lainaa, Laulu surusi huojentaa. Laula, kun sa viel' oot nuori Ja syömmes sykkii hellä! Laulaos vielä syksylläsi Kulta-aikaa keväimellä. Illakko. Mä olen vasta alkanut Mun vaellukseni. Vähäisen onpi kohonnut Aurinko eloni.
Jumala tuo, jok' asuu rinnassain, Syvälti voi sen tunteet kuohutella; Hän vallitsee mun hengen-voimiain, Mutt' ulospäin ei voi hän toimiella. Mua olemuksen kuorma vaivuttaa. Ma vihaan elämää ja toivon kuolemaa. MEFISTOFELES. Eip' ollut kuolo mielivieras milloinkaan.
Suo että mä ensin huuhdon vaan nämä synkeät, huonot aatteet, suo että mä päälleni ensin saan ne puhtahat, valkeat vaatteet, jotk' ompeli onneni impynen, hän, hämärän impeni ihmeellinen, min kuvaa kannan ma sydämessäin siit' asti kuin hänet mä näin. Me tulemme, äitini armahain! Oi katso, meitä on kaksi! Oi katso, mik' on mulla rinnassain! Niin oisitko rikkahaksi sinä uskonut koskaan kuopustas?
Siunattu tuskan hetki, mi sun elonkipinäs sytti, siunatut kaipuun yöt, joiden sa ruokkima oot! Riemussa synnytin sun ja sun kanssasi riemussa syntyy sieluni uudelleen, keskellä kirkkautes. Tuntenut rinnassain olen hetkesi voiman ja onnen, tuskien unhoitus, sieluni lääke sa oot, harppuja hiljaisuuteen tuot ja mun yöhöni loiston, kauaksi ihmiset jää, maan tomut haihtuvat pois.
Hyve ynnä usko ovat unelmia vaan ja savua jo miehen sana lie nyt. Sen kaiken tiesin ammoin ja senhän kaikki ties. Mut sinust' että myös tulis mulle vihamies, sit' en ma viljon ystävä tiennyt. En, enhän muuta ma tahdokaan kuin laulaa, laulaa, niin laulaa, kun laulut mun helkkyvät rinnassain ja pyrkivät pitkin kaulaa.
Kas, Mielikki, metsien muori, on minun äitini kultainen, kallis. Ei koskaan hän laulajan uupunehen näin hangelle uinua sallis. Näet lempeä on emo hongikon ja lempeä honkien tytärkin on. Ja vaikka sa et mua tunnekaan, sun tunsin jo kauvan, kauvan. Kun hiljaa sa hyrisit hiihtäissäs, minä seurasin sompoa sauvan. Ja hiljaa vain vaikka laulelit ain, minä kuulin ja riemusin rinnassain.
Kas, tuommoinen tyttö on mieleeni mun jok' on intoa, tunnetta, tulta! Sinä viulunsoittaja, soittele vain, minä tanssin impeni kanssa, on leimuva lempi mun rinnassain, vaan olkohon ahjossansa, me kunnekka jäädään kahden illoin, voi autuutta onnen ja lemmen silloin! kas, tuommoinen tyttö on mieleeni mun, jok' on intoa, tunnetta, tulta! MUSTAT SILM
Suvinen päivyt painui vaaran taakse, heleä rusko kultas honganlatvat, suloiset tuoksut tuntui rinnassain; etäällä paimentorven äänen kuulin, lähellä karjan kilkattavat kellot ja tuvast' äidin kehtohyräilyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät