Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
CLAUDIO. Kaunis on Arnon laakso, kaunis Italia, mutta raskaasti painaa sitä kovan onnen käsi. Tässä ylpeä ruhtinas vastoin ylpeätä ruhtinasta riehuu, alammaisen veri vuotaa heidän kujeitensa tähden ja talonpojan maja riistetään.
Minä riennän häntä hoitamaan, löydän hänet kärsivänä, särkyneenä, rikkirevittynä, ilman ainoatakaan ystävää. Hän hourailee raivosti Agnesista, kiroo häntä ja sadattelee, huutaa kostoa, riehuu ja pyrkii väkisten syöksemään vuoteeltaan.
Silloin horto haihtuu, vihan liekki liehuu, Sorretuiden veljein vuoksi sydän riehuu, Luonnon päästää vannoo hän, ett' tulta sinkoo, Viettää voittoa valkeuden. Tenhon-lemmellisnä retkelleen hän lähti, Loistoon verhottuna niinkuin päivän tähti, Surman-tuojaa kohden talviyöhön linkoo Nuolien tulta hän ehtimiseen.
Roviona roihu riehuu, räystäät ryskää, kuumuus kiehuu, pylväät suistuu, palkit murtuu, Lapset parkuu, äidit turtuu, koirat vinkuu, huudot rinkuu. Kesken kauhuin käydään työhön, päivän kirkkaus hohtaa yöhön; kautta ketjuin, käsin vankoin jonot sankoin kiirein kulkee; vuolahasti vesi suihkuu kattoon asti. Saapuu myrsky, raivoisasti yhtyin liekkein pauhinaan.
Koska linnut rannan hiekkaa Suutelee ja tervehtää, Koska koski riehuu, pauhaa Silloin sulaa järven jää. Silloin laine loiskii rantaa, Tuuli jäitä järkyttää, Virran vesi sillat sortaa, Koneet kaataa, hävittää. Vaan kun vesi vallatonna, Työnsä täyttäin, mellastaa, Taisto taukoo, kahleetonna Kulkee laine laidoissaan.
"Oi rukoile, oi rukoile!" sanoin minä itkein, "rukoile vain oikealla mielellä... Jumala on armollinen ja antaa vakaalle tahdolle voimaa..." "Jumala?" sanoi sokea synkeällä äänellä. "Oo maailma jota en enään näe, aurinko, joka ei enään silmiäni valaise, sinä puhut Jumalasta! Sydän, jossa iankaikkinen rauhattomuus riehuu! sinun sykkimisessäsi kuulen hänen nimensä.
Teillä on, jos tahdotte, voimaa tunkeutua tsaarin sydämeen ja tehdä se lempeäksi niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet pahaa Venäjälle. Meidän Sarkasotamme ei kuulu tähän taisteluun, joka riehuu Ruotsin kuninkaan ja tsaarin välillä. Ne lapset ja vaimot, jotka vankeina vietiin pois rosvojoukon mukana, eivät olleet millään lailla osallisina siinä vääryydessä, jonka Estlander teki.
Kun mun hehkuu mieli, Kun tyrskiessä tunteiden Nimeä turhaan etsii kieli, Ja lennän kautta maan ja taivasten Ja etsin kielen sanaa korkeinta, Ja kutsun tenho-tulta, josta riehuu rinta, Kuolottomaks', ijankaikkiseksi Se onko valhe? senkö horna keksi? MEFISTOFELES. Niin varmaan.
Mutta äkkiin taukoi hän, kirveensä kantoon iski, vihelteli hetken ja sitten rupesi hän kiroilemaan, kiroili ihmiset, maan ja taivaan; ja koska viimein hän vaikeni, niin äänetönnä hän seisoi tuijotellen maahan, ja niinpä hänen jätin. UNTO. Näin tekee hän työnsä; hävityspä aina käsialansa on. Täynnä on hän kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sisällänsä palava koski.
Aufidius ja hän, he vastakohdat On jyrkimmät, he eivät sovi yhteen. 2 SANANSAATTAJA. Senaattiin joutuun menkää: Cajus Marcius, Aufidioon liittyneenä, Roomaa vastaan Tuo julman sotajoukon, joka riehuu Jo alueellamme ja tiensä raivaa, Tulella polttaen ja rosvoten Mit' eteen sattuu. COMINIUS. Oivan työn te teitte! MENENIUS. No, mitä, mitä? COMINIUS. Sen nyt aikaan saitte.
Päivän Sana
Muut Etsivät