Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Niin toivomme ja huudamme: eläköön Suomenmaa ja sen rohkeat poijat, eläköön armollinen kuninkaamme! KARIN. Matti! CONON. Siinähän mies. MARGARETA. Mutta hän saattaa murheen sanoman. KARIN. Sano kiireesti mitä tiedät, sano kiireesti? CONON. Mitä kuuluu, Matti? KARIN. Minä ouneksin hirveintä! CONON. Hän sanokoon sitten että Suomen armeija pohjassa on hävitetty ja valloitettu Sveaporin linna. Mitä?
ANIAN. Me äänettöminä, alakuloisina ja vitkon niinkuin kilpikonnat länsipartahalta astelimme ulos kohden mannermaata. Siinä iltahetkenä, murheen veljinä erosimme mikä minnekkin, päin kaikkia ilmoja, kuin suden poijat, joilta surmattiin emä. KARIN. Synkkä iltahetki! MARGARETA. Oi kylmien kyynelten hetki! CONON. Niin erositte häväistyksen päivänne hämäränhetkenä, o, o!
Sill' emme nyt tiedä mistäkään muust', Vaan hänen pois uljaasti soittaa, Jos Jumala suo Ja apunsa tuo Näin Jumalan avulla sodim'! He tulit kuin karhut, joilt' poijat on poiss', Ratk' avoimill' kidoilla, suilla, Ja Leijonaa seuras niin paljon kuin voit Maall', merell', niin kaduill' kuin kuilla; Hän vaaroiss' ol' läss' Eik' itseäns sääst' Näin Jumalan avulla sodim'!
»No pojat, lauletaan: »Tuuli sitä tupaa huiskuttaa, jossa häitäni...» »Ei sitä! Mutta tätä: »Pappani antoi hevosen ja rattaat ja tuhannen markkaa rahaa...» »No vie sun... Mutta tätä: »Enkesmannin linja...» »Joo ... joo ... sitä ... »laivat ne merellä mennä tooraa, Enkesmannin parhaat poijat on hukkuneet meren pohjaan.
Ella oli vähän kuin hämillään vetäytynyt syrjään penkille istumaan, mutta Karhun Esa käveli hoipaten edestakaisin lattialla ja lauleli täydellä kurkulla: Lauletahan vain nuoret poijat kylämme kunniaksi, jottei tämä nuoruuden aika käysi tukalaksi. Eletähät poijat hurjasti, kyllä kruunu palkan maksaa, jos vaan nämä nuoret poijat herrastella jaksaa!
Ja senhän vuoksi niin lämmin on sen läheisyys kuin auringon. Mut ken se ompi se armahainen? Mun oma äitini on se vainen. Paavo Cajander. Suksimiesten laulu. "Ylös, Suomen poijat nuoret, ulos sukset survaiskaa! Lumi peittää laaksot, vuoret, hyv' on meidän kiikuttaa! Jalka potkee, suksi notkee sujuileevi sukkelaan!" Heräs tuuli tuntureilla, lehahtihe lentämään.
»Pisteletkö sinä?» Esan silmät säihkyivät ja hermosto värisi. »Vasaran alainen mies», jatkoi Vennu. »No saatana!» Esa tempaisi tuolin ja löi sen säpäleiksi lattiaan. Tulinen puna kohosi Vennun kasvoille. Hän nousi istumasta, käveli pariin kertaan yli lattian harteitansa puristellen. »Eikös täs' ole poijat leviät hartiat?
Kohta kyllä rauta riehuu, Verivirrat höyryää. Marssi päälle, Pohjan poika, Vihollista varsin luo! Hakkaa päälle, Pohjan poika, Luoja sulle voiton suo Rientäkäämme, Savolaiset Sekä poijat Pohjolaiset, Myös sä, kansa Karjalan, Vihollista vastahan! Meidän hurraa kankaat kaikuu, Niinkuin tuhat ääntä ois, Vaarat virkkaa, rannat raikuu: Väkivalta täältä pois!
"Lars Andreas är mit namn mig till ära och ingen skam dett är mig, år 1770 d. 3/2 mån i dopet gifvit och i lifsens k inskrifvit. NB: i Carls ona." Vanhan virsikirjan kannesta. Poijat vanhan Juhanin Joutui eri toimihin: Yhdestä sukesi paakar', Lassista satulamaakar'. Kisälliksi päästyään Matka-into syttyi tään: Reppu selkään, taskuun passi! Patikoimaan läksi Lassi.
Iloitsit kunnaalla immet ja poijat Ehtoosen myöhään asti; Aamua, sillon kosk niitulle tultiin, Muistin kuin entisyyttä. Kotihin nyt käyskeltiin Tuleniskus Kalevan, Kuin houraileva seurasin mä heitä Ihanal heinäkuun illal.
Päivän Sana
Muut Etsivät