Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Tahi etsiiko hän Nähdäksensä kangastusta lemmen maast, Jossa ystävä ei ystäväänsä heitä? Tuot ei kenkään tiennyt. Yhä palasi Retkiltänsä mykkänä hän kammioonsa, Eikä hymyn ainohisen liehettä Täällä vienoiselle lapsellekan suonut. Niin hän alat valtijana synkeänä Vitkon vieriessä vuosikymmenen Haaveksien käyskeli. Ja koitti päivä, Jona Atalantan elon aamuinen Kerran täällä nousi.
Onko kotokunnas siel, Ilomäki lapsuuden, Kun sydämmeni tunteist kummallisist, Muistoista ihanist riutuu? Olipa pilvinen sunnuntaipäivä Helteises heinäkuussa, Juhlallist muotoa kantoivat kuuset Kotkien kirkkuessa; Tuuli oli vaijennut, Vitkon pilvet kiiriilit, Kuin vuoret mustanharmaat, kuusten kärjil Vallitsi himmeys kaunis.
Haukottava hämäryys pirtin pienen täyttää, pärekin jo pihdissään pienemmältä näyttää. Tuutusessa tummemmin keinuu leino lapsi, alkaa armas äitikin tulla tummemmaksi. Sitte saapuu unonen päreen sammuttaapi, pitkin pirtin penkkejä hiljaa hamuaapi. Istuvaiset nujertaa vitkon vuotehelle, pitkälleen jo äidinkin kaataa kätkyelle. Yö jo on ja hämynen pirtti unelmoipi.
ANIAN. Me äänettöminä, alakuloisina ja vitkon niinkuin kilpikonnat länsipartahalta astelimme ulos kohden mannermaata. Siinä iltahetkenä, murheen veljinä erosimme mikä minnekkin, päin kaikkia ilmoja, kuin suden poijat, joilta surmattiin emä. KARIN. Synkkä iltahetki! MARGARETA. Oi kylmien kyynelten hetki! CONON. Niin erositte häväistyksen päivänne hämäränhetkenä, o, o!
Niinkuin tuuli öisest, jäisest merest Miehen sieluun sanat puhaltaa: »Toisen lemmen-ystävän mä löysin, Hae itselles myös toinen sä», Sanoi neito, hyväst jätti, poistui, Ylevästi astuva Diana. Kotons raunioille mies taas käypi, Vitkon astelee hän öisel tiel Kelmentyneil poskil, katseel synkeel, Huomaamatta matkan joutumist, Huomaamatta onko yö vai päivä Käy hän synkeen salon hyminässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät