Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Tuo mies tuossa pitelee joustaan kuin linnunpelätys. Pingoita, pingoita kyynärä täyteen! Kas, kas! hiiri! Vait! vait! Tuo paistujuuston palanen on siihen mainiota. Tuossa on rautakintaani; siitä ottelen jättiläisenkin kanssa. Tapparat tänne! O, hyvin lennät, lintuseni! Pilkkaan, pilkkaan! Hih. hei! Tunnussana! EDGAR. Makea meirami. LEAR. Eteenpäin mars! GLOSTER. Tuon äänen tunnen. LEAR. Haa!
Kun siellä päiwän ottelen Kanss' kiwien ja kantojen, Niin sieltä lähden lewolle Ja tulen metsäpirtille. Ma rupeen siellä ruoalle: Karheelle sekaleiwälle; Ja lasken sitten lewolle, Pehmeelle pehkuwuoteelle. Mun soitanton' on lintujen Wiserrys, humu honkien; Mun juoman' wesi lähtehen, Johonka tyytyy sydämen.
Maajoukkomme on uljaast' otellut; Hajonneet laivat jälleen yhtyneet Ja uhkaavina, merikunnoss' aivan. Miehuuteni, miss' olit? Kuule, armas! Jos tuota kättä suutelemaan vielä Sodasta palaan, verissä ma tulen. Ma miekkoineni maineen vielä voitan; Viel' elää toivo. CLEOPATRA. Sankarini-ylväs! ANTONIUS. Kolmasti kovaan suonet, jänteet, mielen Ja hurjast' ottelen.
HECTOR. Sua syleilen, Sa kelpo vanha kronikka, jok' olet Käsikkäin kauan käynyt ajan kanssa. Ilolla halaan sua, arvon Nestor. NESTOR. Sodassa näin jos syleillä sua saisin, Kun nyt sua ystävänä syleilen! HECTOR. Niin, jospa niin! NESTOR. Tään valkoparran kautta, Ma huomenna sun kanssas ottelen! Niin, terve, terve tänne! Muistan ajan
Mie en taho muuta kuin antavat viinoa... sitä ottelen päivät pitkät ja välillä makailen... On meillä ottopoikakin... se on nyt vaaralla lehtiä tekemässä... ei ole ollut eukossa oman perillisen saajaa»... »Elähän sie nyt kaikkia asioitasi hoasta», huomautti emäntä »Olehan vait sie... hoastan mitä hoastan... ka, koa vieraille saijua... ettekö huoli... no, no, ei pakoteta.»
Hoi, Troilus! Troilus! TROILUS. Diomedes, konna. Haa, käännä tänne viekkaat kasvos, konna, Ja hengelläsi maksa ratsuni. DIOMEDES. Oletko siinä? Haa! AJAX. Seis, Diomedes! Tuon kanssa minä yksin ottelen. DIOMEDES. Hän mun on; min' en katsojaksi jää. TROILUS. Molemmat tulkaa, Kreikan rosvot, joutuin! HECTOR. Noin, Troilus! Hyvin isket, nuorin veikko! ACHILLES. Nyt sinut näen.
HAMLET. Tuost' ottelen niin kauan hänen kanssaan, Kuin räpyttää voin silmäluomiani. KUNINGATAR. Mist', armas poika? HAMLET. Opheliaa lemmin. Ei sadantuhannenkaan veljen lemmet Kaikk' yhteensä mun rakkauteni määrää Voi vastata. Mit' aiot hyväksensä Nyt tehdä? KUNINGAS. Hän on järjiltään, Laertes. KUNINGATAR. Heretkää, Herran tähden! HAMLET. Hitto olkoon! Mit' aiot tehdä? Sano! Itkeäkö?
Kuin valo kirkkaan auringon, niin kiiltäväkarvat! Iliolaisten kanss' yhä ottelen, laivojen luon' en istuskentele, sen sanon, vaikk' olen vanha jo taistoon, mutt' ikipäivänä viel' en varsoja moisia nähnyt. Vaan joku kuoloton kohdannut ja ne antanut liekin. Teitäpä kumpaakin Zeus, pilviennostaja, suosii aigiinkantajan myös tytär, päilyväsilmä Athene."
LAERTES. Sydäntä tyydyttää se, Joll' enimmän täss' onkin syytä kostoon. Mut luja olen kunniani suhteen; Se sopimust' ei salli, kunnes vanhat Ja kunnokkaiksi tietyt tuomarit Takaavat, ettei rauhanteko tahraa Mun mainettain. Siks ystävyytenä Taritun ystävyytenne ma pidän, Ja sit' en loukkaa. HAMLET. Hyvä. Rohkein mielin Nyt tästä veikan vedost' ottelen. Hoi, säilät tänne! LAERTES. Joutuun!
Kyllähän siitä metsosta minäkin sentään osani otan, vaikka lohtakin lohkaisen. Huomeniltana ei minun edessäni olekaan lohi eikä metso, siksipä tänä iltana ottelen osani. Ja kuolet sitten janoon. Ei ole hätä tämän näköinen. Minä katan viilillä lohet ja metsot yhteen kasaan, sitten ei ole janosta pelkoa. Ja järven rannallahan tässä ollaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät