Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
CRESSIDA. Onko mahdollista? TROILUS. Ja heti. Sallimuksen vääryys kieltää Jäähyväisetkin, viivytyksen työntää Tylysti syrjään, törkeästi purkaa Huultemme liiton, lemmensyleilymme Väkisin ehkäisee, ja pyhät valat Kuristaa kesken niiden syntymää. Me kaksi, jotka oomme toisistamme Tuhannet huokaukset maksaneet, Nyt saamme myydä itsemme, me kurjat, Tylyhyn, köyhään katkohuokaisuun.
»Se sielu, joll' on tuossa suurin tuska», näin Oppaani, »on Judas Iskariotin; pää hältä suuhun uppoo, sääret näkyy. Ja noista, jotka nurinpäin noin riippuu, suun mustan murtelema tuo on Brutus; kas, kuin hän kärsii, vaan ei ääntä päästä. On toinen Cassius, tuo vankka-raaja. Mut yö taas ylenee, on aika lähdön, jo nähneet, katsoneet me kaiken oomme.»
Mutta vaikka pimeneiskin yö ja toivot totuus veiskin, oomme sentään ihmisiä, tuntevia, miettiviä, emme luopua voi koskaan unten-onnestamme, joskaan toteutuis ei toivehemme, vaikka särkyis sydämemme. P
Haluamme tietää joka askeleen minne meidän on mentävä. Matkamies ei lähde tietämättä mihin matka vie. Oomme tulleet saamaan tietoa mihinkä maihin aijot meitä viedä, massa. Samalla varovaisella ja matalalla äänellä, ikäänkuin jos se, mitä hänellä oli sanottavaa, olisi ollut liika tärkeätä kovalla äänellä lausuttavaksi, alkoi Stanley murtavalla swahili-kielellä selittämään aijotusta matkasta.
Meille armos lainaa, sit' ilman emme pääse eteenpäin, me orjat oomme, meitä kahle painaa halujen, jotka mielen myrskysäin heräävät haudoistansa niinkuin vainaa hetkellä Herran, torvein-jylinäin, eik' auta meitä usko, voima vaja, jos synny silloin meiss' ei Vapahtaja.
"Siellä oli suuri, komea laivasto, mutta se ei ollut goottien eikä kreikkalaisten. Laivojen keuloista kohosivat lohikäärmeenpäät. "Näille laivoille aiottiin vainaja viedä. "Samassa kuulin surulaulun, kuninkaan kuolinlaulun sanat. "Ne olivat: "Tie, kansat, meille aukaiskaa! Me viime gootit oomme; ei kruunua meill' loistavaa, vaan kuningasta tuomme.
FAUST. Siis pergamentti on se pyhä vuoksi, Jost' iäks' janos sammuu juotuas? Vaan virvoitusta sulle vasta juoksi, Jos lähde kuohui itse sielustas. WAGNER. Suvaitkaa! hauskuttaapa mua Noin aikakautten henkeen sukeltua, Katsella, mit' on entis-ajat aatelleet, Ja me kuink' oomme ihmeen kauas ehtineet. FAUST. Niin kyllä! jopa tähtihin! Oi veikko! kirja seitsen-sinetin On sulkema tuo mennyt aika.
Kuin on rakas, rauhallinen toimemme ja työmme, olkoon tyynet, onnelliset päivämme ja yömme; kuin me teemme toukojamme hartahasti, hiljaa, heiliköhön sydämemme hengen kultaviljaa; kuin on soinut Väinön soitto riemuhun ja vaivaan, kantakoon se kiitostamme korkeuteen nyt taivaan; tämän maan me varjellehet oomme vainon alta, olkoon täällä onnen lehto, valoisien valta.
Viimeinen vihdoin on veikkouden malja, olkohon eessämme viini tai kalja, yhdessä istuen oomme me vahvat kuin kädet, joissa on kalpojen kahvat, Hurraa! Eläköön rakas syntymämaa! V
Kun nuorukainen Teitä tervehtii, Otsalla seppel, silmist' into loistaa, Hän kaunokasvojanne ihmeksii Ja kukkaa kiittelee! me kiittelemme toista. Myös meitä kevään loiste miellyttää, Vaan tuo, mi kevään mentyäkin vielä jää. Enemmin nähneet oomme me kuin hän; Ah! aian annit vaihtuvat kuin tuuli. Kas, niityn kukka kuihtuu kiiltäissään, Ei toisin kukan käy min poski luo ja huuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät