Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Rukoile vanhempies puolesta: Jumala siunaa armollas Mun äitiän' ja isään', Valaise heitä neuvollas, Ett' ei he eksyis missään; Sä kotiamme suojele, Ja vanhempamme varjele, Heit' iloit' ikävissään. Rukoile sisarustesi puolesta: Me saman rungon vesaset Olemme siskot, veikot, Suo oomme yksimieliset, Vaikk' olemmekin heikot, Vieroita eripuraisuus, Ja väliltämme riitaisuus, Kukista pahat peikot.
Ei sydäntä nuorta se säästä, Vaan muuttaa ja muodostaa. Niin, päivien tullen ja mennen, Myös oomme me muuttuneet; Me toisemme tunsimme ennen, Vaan nyt oomme vieraantuneet. Ei eroa ystävyys siedä, Se kuolo on kukkasen tään: Et minusta mitään sä tiedä, Mä sinusta en mitäkään! Mut mitäpä huolimme siitä, Kun muistot vaan elelee! Jos muistot ei viikoiksi riitä, Kai illaks ne riittänee.
Se huurteheista huntua Käyttääpi verhonaan. Meill' pohjatuuli alati Kylmästi puhelee, Ja valoansa niukasti Aurinko jakelee. Mutt' tähtiyömme kirkkahat On meille mieluisat; Ja revontulet hehkuvat Meill' ilon tuottavat. Siis oomme aina maahamme Me tyytyväisiä Ja mieluisasti poljemme Isäimme jälkiä. "Oi, missä oot sa, rauhan maa? Kun saisin sinne vaeltaa!
"Me ilmestystä kauvan Olemme oottaneet, Pää-enkeli vaan viipyy, Hänt' emme nähnehet. Sodanpa lähemmäksi Tulevan tiedetään; Se seikka kuningasta Paneepi miettimään." "Siis kuninkaallisesti Olemme päättäneet, Ja tosipäätöstämme Nyt täyttää määränneet; Me oomme tuottanehet Tänäänpä puvun sen, Min Leijonamme vihki Narvalla taistellen."
"Varmaan tulimme maalle, sehän oli selvä kun päivä, ja silloin valmistimme itsellemme iloisen hetken lämpimässä tuvassa; sillä olihan minulla pieni konttipulloni muassani, saatte tietää, herrat. Ja silloinpa minä kyhäsin pari värsyä jaa todellakin, sen minä tein. Ja ne kuuluivat ihan näin: "Ja nyt oomme kulkeneet myrskyjen päällä, laa, laa, laa!
NATHAN. Vain nainut Saksast' oli, äitiänne vähäksi aikaa Saksaan seurannut. RISTIRITARI. Ei enempää, mä pyydän! Entäs veli, tuo Rechan veli? NATHAN. Te se ootte! RISTIRITARI. Minä? Minäkö veljensä? RECHA. Hän veljeni? SITTAH. He sisarukset! SALADIN. Sisarukset? Veli! Mä veljensä! Ei suinkaan! Sydämensä ei mitään tiedä siitä. Pettureita me oomme. Pettureita? Niinkö luulet?
Ah, kunp' oisitte te yksi lisää niihin, joit' tyydyttää vain nimi ihmisen! RISTIRITARI. Jumalan nimeen, Nathan, niitä olen! Niit' olen! Kätenne! Mä häpeilen, ett' erehdyin mä teistä hetkeksikään. NATHAN. Mä siit' oon ylpeä. Vain yleisestä erehtyy harvoin. RISTIRITARI. Harvinaisen taas vain vaivoin unhoittaa. Niin, ystävät on meidän, Nathan, oltava. NATHAN. Jo oomme.
Täss' istuu kulkuri rinnallain ja mittaa ja kiertää mietteitänsä kuin sudet kiertää häkkiänsä, ja päivänsuuruuksia itää, jotka katujen kulmissa puheita pitää, lyö uudet ystävät sydämen oveen ja vieraat portaissa tömistää ei syövy se silmään, ei painu se poveen, vain varjojen saattueeks se jää. Yhä ihmisten kesken me kahden oomme, me olemme sidotut kohtaloomme.
Ei juutalaiseksi sua kääntymään hän ensin vaatine? RISTIRITARI. Ken ties! SALADIN. Ken tieskö? Ken tuntee paremmin tään Nathanin . RISTIRITARI. Ei taikausko, missä kasvaneet me oomme, valtaa meihin menetä, vaikk' opimme sen tuntemaan. Ei vapaat kaikk' ole, jotka ivaa kahleitaan. SALADIN. Se sana sattui! Mutta Nathan sentään kai Nathan
Sa puleerattu pykälä, sa loistat yli maasi, Ja aikakirjat ankarat ne kerta vielä kertovat sun suurta kunniaasi. Lyö rintoihisi Israel! voit huutaa malliin tähän: Me oomme mailman valkeus! On meillä suur fariseus! Jos muuta liekkin vähän. Siks synnyttäjän luona soi jo sukulaisten ah! ja voi! no kumpi tulee sieltä?
Päivän Sana
Muut Etsivät