Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Sa kyntäjä, sa kylväjä, on vakosi vain multaa. Syys vakosi, syys vaivasi, syys työsi kaiken kultaa. Me saimme köyhän, karun maan, me saimme kylmiä taivaan, me oomme auraan sidotut ja raadantaan ja vaivaan. Ei korpi anna halvalla, ei anna notkot, kunnaat, ei anna multa ilmaiseks ne vaatii kalliit lunnaat.
Oi, vieraita oomme me ihmiset kuin eri tähdillä syntynehet, kuka kotoisin kuuhuen helmasta on, kuka auringon, kuka aivan, aivan on koditon. Minä lapsonen koditon laaksoissa maan, minä hankia hiihdän ja harhailen vaan, minä sydäntä etsin, mi sykähtäis, joka luokseni jäis, yö vaikka mun ympäri hämärtäis.
RISTIRITARI. Sa muutoin tuskinpa se sankar' oisit, jok' oot, jok' ennemmin ois Jumalan puutarhuri. SALADIN. No siis, jos pahempaa et luule minusta, kai puoliks oomme jo yhtä mieltä? RISTIRITARI. Kokonaankin jo. Sanasta ! Enemmän saat näin kuin oisit ottaa voinut. Omas olen! SALADIN. Tää liikaa on jo osaks yhden päivän! Hän eikö tullut myös? RISTIRITARI. Ken? SALADIN. Nathan. Ei. Mä yksin saavuin.
Siks ettäkö oomme me iki raaka-aine? Jos emme me nosta, ei nouse Suomen maine. Kas, muut meille nauraa! Se vaikk' on pieni haitta, me tahdommeko olla vain muiden aarre-aitta? Me tahdommeko ostaa, kun voisimme myödä? Itse saada iskuja, kun meill' ois mahti lyödä? On kukin oman onnensa seppä, myös kansa.
TIERA. Aivan oikein, vaan hävisi ja verta noruvi harja. ANEMOTIS. Turha on aikoa hukata. Varmaan on lähellä täällä laaksossa tai vuorten päällä torppa, torpassa ihana tyttö. Siellä on uroomme. Tyynny. Kun kotona oomme, kysymme oraakkelilta. Taitaa olla tarpeetonta noidilta niin etäältä Kaukon vaaroja kysellä. Löytynee lähempi neuvo. ANEMOTIS. Mikä sitten? TIERA. Niin mikäkö?
Sa muista: täytyy olla pää ja käsi, jos tavoitella tahtoo valtikkaa; pää oomme me, ja uskot mielelläsi, ett' on sun kätes suuri Suomenmaa, siks aiot kapinaan sa kansan nostaa ja siten vehkeet Eerik-veljes kostaa. Ah, Juhana! He sua rakastavat, niin luulet, luotat, että pety et, mut heillä rakastaa on toiset tavat kuin meillä: sutten, jotk' on nälkäiset.
Tämä Jassu tarvitsee ryypyn, se pelkää pakanan lailla, kun me oomme varastaneet hevosen ja kärryt tuolta Taipaleen takaa. Anna sille ryyppy, että se sais parempaa kurssia. Kuinka sä, vietävän jänishousu pelkäät, kun saat olla Karhun Esan kärryillä, häh?» Esa puristeli Sakarin Jassua.
Jo liioin kiitosta oon joutavasta mä sietää saanut. Ja te ainakaan, te ette mulle ole lainkaan velkaa. Tuon tytön isäks arvasinko teidät? Me, ritarit, me oomme velvolliset jokaista auttamaan, ken hädäss' on. Eloni silloin mulle muutenkin vain vaivaks oli. Mielelläni käytin mä, hyvin mielelläni, tilaisuutta, sen alttiiks antaakseni toisen eestä, niin, vaikka juutalaisen tyttären elämän eestä.
Me oomme kumpainenkin syntyneet tuoll lehtolahden tyynen rantamalla ja kummun kuusta lasna kuunnelleet ja leikkinehet rantakoivun alla. Näin vieri vienot leikkivuodet nuo ja lapsuus lensi niinkuin perhon lempi ja koitti aavistusten aika tuo, kun kevät kutsui, mutta umppu empi. Jäi silloin lapsen leikit.
Lehtee näyttäin äijä lausui: "Teki tää mun suruseksi, Se on kieliseikan päätös, Meille onnettomuudeksi." Seisoallensa kapsahtivat Herrat, tämän kuultuansa, Silmiänsä mullistellen, Repivät he tukkaansa. "Voi, nyt oomme onnettomat!" Yhdestä he suusta huusi, "Saattaa meidät mierosauvaan Tämä valtakieli uusi."
Päivän Sana
Muut Etsivät