United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samalla huomautti hän, kuinka meidän vanhempamme ja muut omaisemme istuivat, ehkä tällä hetkellä, herkullisen pöytänsä ääressä rakkaan kodin helmoissa huokaillen ja muistellen kaukaisilla mailla vaeltavien veljiensä edestä Kaikkivaltiaan Jumalan tykö. Mutta olimmehan me saman taivaan alla ja sama Kaikkivaltias, joka kaikkein ihmisten tiet ja toimet johtaa, oli meitäkin täällä johdattamassa.
Illemmalla kävi hän ilmoittamassa meille, että vanhempamme vaativat meitä tulemaan asuinrakennukseen, mutta kun tuo kutsumus näytti meistä hiukan arveluttavalta, lähetimme sisaremme takasin tarkemmin tiedustelemaan, millä ehdoilla meidät jälleen otettaisiin armoihin. Pää-ehto meidän puoleltamme kiinniantaumiseemme oli se, että meidän selkämme tällä kertaa suotaisiin olla rauhassa.
"Mutta vanhempamme voivat joutua sillä välin teurastettaviksi", kinasi Jan. "Sama kohtalo meitäkin vartoo, jos liikumme", vastasi taas Ula. "Ainoa pelastuksen toivomme riippuu pysymisestämme tässä paikassa".
Että me emme ilmaisseet salaisuuttamme vanhemmillemme, toivoi hän ja hän sanoi tarkoin asiata ajatelleensa myöskin olevan anteeksi annettavaa, koska vanhempamme luultavasti eivät pitäisi asiaa täytenä totena, ja meidän tunteemme sentähden voisivat tulla loukatuiksi.
Onko sinulla koskaan ollut ikäistäsi kumppania, jonka kanssa olet saattanut leikkiä ja jolle olisit kaikki voinut uskoa?" "On, kun vielä olin varsin pieni; mutta siitä asti kun vanhempamme joutuivat onnettomuuteen ja meidät tuotiin tänne temppeliin, olen aina ollut Klean seurassa. Mitä tahdoit isästämme tietää?" "Myöhemmin kysyn sitä sinulta.
Me sisarukset olimme omissa asioissamme täysin itsenäiset, vanhempamme olivat kuolleet ja holhoojamme oli aivan vallassamme. Sitä suurempi oli kauhistus tyttölaumassa, ja heidän virittämänsä vehkeilyt meidän liittomme lopettamiseksi olivat todellakin suuremmoiset. Rakastuin häneen silmittömästi lainkaan häntä vielä tuntematta muuten kuin näöltä. Ensi näkemältä!
Olkoonpa sitten mies, vaimo tahi vanhempamme, jonka olemme valinneet, häntä täytyy meidän rakastaa, niin että sydämmemme tulee siitä lempeämmäksi ja lämpimämmäksi kaikkia kohtaan." Ylioppilas katsahti sitten Ainoon ja sanoi hitaasti: "en tiedä, uskallanko sanon ajatukseni?" "Kyllä, sanokaa vaan", pyysi Aino.
Teidän korkeutenne, veljessäni ja minussa astuu uusi aatelissuku elämään ja, minä mainitsen ylpeästi, uusi vahva tuki sanomattoman kadehditulle aatelille; sillä me, veljeni ja minä olemme ylin määrin kiintyneet aatelisvaltaan. Mutta juuri siitä syystä ei meidän koskaan pidä saaman tietää, ketkä vanhempamme ovat herra Claudius ei voi sietää aatelista vaakunaa vanhan kauppiasnimen päällä."
"Olimme tosin silloin vielä melkein lapsia," pitkitti Anna, "mutta kuitenkin olisi meidän pitänyt tietää yhdistymisemme mahdottomaksi, koska vanhempamme eivät siihen koskaan olisi suostumustaan antaneet." "Minun vanhempani siihen kyllä olisivat suostuneet.
Hetken perässä tulikin sisareni luoksemme ja ilmoitti, että vanhempamme olivat myöntyneet ehtoihimme. Nyt mentiin taas suurella riemulla asuinrakennukseen; näin tästäkin pulasta päästiin. Kun halumme merikulkuun kerran oli herännyt, ei se meissä enään hevin sammunut. Hermanni oli hankkinut itsellensä uuden purtilon ja istui nyt siinä eräänä kauniina suvi-iltana onki kädessä.