Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
»Mitä hittoja! Luulenpa melkein, että sinä... Katso sinä vain passiin, poika!» »Suu: iso nenä: pieni...» »Sitä minun pitää mennä ihan peilistä katsomaan. Minä olen aina luullut, että minulla olisi komea nenä ja että se olisi luontevan muotoinen.» Ukko tarkasteli nenäänsä peilistä kaikilta puolin. »Mutta mitä pituudesta puuttuu, sen kyllä leveys korvaa. Poika, älä naura, vaan lue eteenpäin!»
"Voi on! on tuo kuitenkin totta!" sanoi Emilia, "muutamat niistä ovatkin niin silmiin pistäviä, ett'ei saata olla niitä näkemättä; hän esimerkiksi on liian nuori!" "Semmoinen kelvotoin!" sanoin minä nauraen, "tuohan tosiaankin on konnamaista!" "Niin naura sinä vain! Minusta tuo todellakaan ei ole hauskaa.
Ja sitten hänen kuitenkin täytyi kertoa. »Se nyt oli niin, John, että minä pelkäsin kuolevani.» »Niinkuin ainakin lapsivuoteen edellä. Noo, ja siinäkö kaikki? Tuon kyllä olisit sanonut?» »Tuli siihen pikkuisen lisää. Mutta sinä naurat.» »En naura. Olen ihan totinen.» »Sitten ajattelin, John, että sinä ottaisit toisen vaimon, jota rakastaisit enemmän kuin minua.
PARIS. Niin tahtoo isä Capulet, ja minä En viivykkeillä tahdo kiirett' estää. LORENZO. Sanoitte: neidin mieltä ette tunne; Se väärä tie on, sit' en hyväksy. PARIS. Hän Tybaltia suunnattomasi itkee; Siks lemmest' olen puhunut vain hiukan, Kosk' itkuhuoneessa ei Venus naura.
Tällä, hyvä neiti, katson kunniaani loukatun, enkä saamani eron takia, jota olisin vaatinut, ellen olisi sitä saanut. Te olette vakava, hyvä neiti? Miksi ette naura? Ha, ha, ha! Minähän nauran. Oi, tukahuttakaa tuo nauru, Tellheim! Minä rukoilen! Se on ihmisvihan hirveätä naurua! Ei, te ette ole se mies, joka voi katua hyvää tekoaan sen vuoksi, että siitä on hänelle huonot seuraukset.
Lauantaina jälkeen puolenpäivän, kun hyvästi jouti, kirjoitti Elli näistä äidilleen ja ajatteli viimeistä kirjoittaessaan, että kun äiti sen lukee, niin eiköhän naura vähäisen, ja mitähän ajatellee. Mutta äidiltä rupesi tulemaan niin kummallisia kirjeitä. Ei ollenkaan näkynyt, että se äidistä olisi ollut hassua, minkä Elli oli luullut olevan.
JOHANNES. Ala lopusta. ANNA LIISA. Ei, eläpäs laske leikkiä. Puhutaan ihan vakavasti. JOHANNES. Puhu sinä, minä kuuntelen, enkä naura ensinkään. ANNA LIISA. Ennenkuin mennään pappilaan, minä vielä kysyisin sinulta, Johannes: oletko varma siitä ettet tätä koskaan kadu? JOHANNES. Minkätähden katuisin, kun minä sinua rakastan?
Tuo on hyvin tunnettu väri kasvitieteessä, vaan näihin asti varsin harvinainen hevoisissa. Semmoinen nauraa hevoselle, joka ei uskalla nauraa hevosen haltijalle, huudahti Tréville'n-alku vimmastuneena. En minä usein naura, herra hyvä, vastasi tuntematon, niinkuin itse voitte kasvoistani havaita, vaan minä pyydän saada säilyttää oikeuteni nauraa milloin minua haluttaa.
Vielä laulaisin rahalta, Kullalta kukahtelisin, Hopialta huolisime, Varustaisime vas'elta; Enkä äijiä anoisi, Kovin paljo pakkoaisi: Alttinan kylän akoilta, Polttinan kylän pojilta, Neljä tenkoa tytöiltä, Ruplan ukko ruhtinoilta. Laulu laiskana pitävvi. Minä neuon neitosia, Sanelen sanan tytöille: Elä neito liioin laula, Liioin laula, paljo naura; Laulu laiskana pitävi, Virret työtä viivyttävi.
Ihminen sytyttää helvetin tulen omaan poveensa ja nauraa mitä makeimmasti tälle viattomalle kepposelleen. Kas murhapolttajaa! Naura vaan, naura ja tanssi niin kau'an kun voit. Sillä pieni se aika on, jolla ihmiset sytytetyssä teaatterissa tai tanssi-salongissa huvittavat himojaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät