Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
JAARA. Pelottaa. Pelottaa niin kamalasti. KUNNARI. Ha, ha, ha! Ole nyt. Pelottaa, aika miestä? Ota, velikulta, ryyppy. JAARA. Elä naura. Minä viime yönä näin semmoisen näyn, että pöyristää teitäkin, jos vaan kerron. MIKKO. No, miksi et ole sitä jo tehnyt? JAARA. Kun koetin unohtaa. Saada mielestäni tykkänään karkoitetuksi koko asian. Mutta se ei lähde. Ei vaikka kummia tekisi.
Tiedäs kummaa, niin, perin kummaa vaan älä naura tiedäs, vaikk' olen laps, on mulla jo tarjona sulho.» »Sulhoko!» kaunis Johanna nyt säikkyen huus, kädet läskein rennolleen, »nimismies tuo pöyhkä on kosjonut varmaan! Kelpaishan iäkkäällen huonompikin, mukavampi lämmittämään hänen kylmää rintaans yöt sekä päivät, varjossa kuihtuen vanhuuden.
Voi, Publius, minulle käy tänään, niinkuin Tantalus-paralle, jonka nenän ympärillä riippui mehuisia peerunoita ja jotka kutkuttivat hänen nälkäistä vatsaansa, vaan joita hän ei kuitenkaan koskaan voinut saada! Kas tuolla tuolla sisällä asuu Irene, peeruna, persikka, granaatti-omena, jota minun janoova sydämeni kiihkeästi ikävöi. Naura vaan!
Mutta, sanoi Emma eräänä iltana miehellensä, sittenkuin Feliks nyt kaksitoista vuotias poika oli jättänyt heidät mutta älä naura minua Frans mutta meidän Feliks'istämme ei suinkaan koskaan tule oikeaa amerikalaista. Minä epäilen sitä enkä minä sitä tahdokaan, minä panen arvoa kauppaan ja käytäntöön mutta myödä kaikkea ei niin suurta kauppamiestä ei minusta koskaan tule. Eikä Feliks'istäkään.
»Sillä juoda meidän pitää, kun kerran olemme makuun päässeet; elämän kuiluihin kurkistaa meidän pitää, jos tahdomme elämää lähteitään myöten tuntea juoda hymyilevin huulin ja kulkea tietämme kohotetuin otsin!» »Malja pohjaan, ja naura elämälle ei sekään sinua itke!»
Sitten sanoi Elli: Minkähän tähden minä niin sitä sinun veljeäsi lienen pelännyt, kun ensi kerran hänet näin ... hän oli minusta niinkuin joku aikamies herra... Hän onkin jo melkein aikamies ... hänellä on jo partaakin vähän... Hetken he olivat taas vaiti, ja Sigrid katseli Elliä silmästä silmään ja vähän hymyili. Mitä sinä naurat?... Enhän minä naura... Vaan katsot minuun noin...
Niin, naura sinä vaan! Ja päälliseksi olen heille velkaa sen, minkä kaksi väkevää, työhön kykenevää kättä aina ovat turvattomille, jotka eivät itse voi tulla aikoin". "Oletkohan ajatellut", sanoi Risto sitten, "että jos tuumasi toimeenkin panet, niin et saa koskaan tilaisuutta mennä naimisiin?" "Enhän minä ole edes kihlannutkaan vielä", vastasi Jaakko naurahtaen.
Pappa onkin aina tuuminnut, että sinä saat vielä huonon lopun.» Tämän sanoi hän niin nenäkkääseen, rikkiviisaaseen tapaan, ettei Boleslav voinut pidättää nauruaan. Helena näytti käsittävän, ettei ollut osunut löytämään oikein tepsivää äänensävyä, ja katkerasti loukkautuneena jatkoi hän: »Niin, naura vain minulle tyttö rukalle. Ja sentään tarkotan sinulle niin hyvää.
Nyt ainakin tulet vakuutetuksi siitä, mitä et tähän asti ole tahtonut uskoa! Ja minä sanon sinua pölkyksi, kiveksi, sieluttomaksi ja sydämmettömäksi koneeksi, ellet tämän perästä ... niin naura sinä nyt vaan, mutta et todellakaan naura enää sen luettuasi. Leonore! Tule sinäkin, Leonore kulta; sinunkin täytyy lukea, ja sitten myönnät minun olevan oikeassa. Lukekaa siskot, lukekaa!»
Emme me enään paavia palvele, vaan jos olemme ymmärtäväiset, niin emme naura niille ajoille, jolloin häntä palveltiin, mutta tutkimme niitä siinä uskossa, että se, joka ei tiedä mitään menneistä ajoista, hän ei ymmärrä nykyisyyttäkään. Kalevala ei siis "saarnaa loruja," mutta se lausuu oman aikansa uskomat ja ihanimmat aatteet.
Päivän Sana
Muut Etsivät