Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
KONRAD. Ja oltuamme täällä monessakin huhmarissa emmehän kuitenkan vielä ripustele huulta. KILIAN. Mutta voi häntä, joka täällä pahimman kohtaa, jolta temmataan kaiken elämän elämä! KONRAD. Mitä, poika? KILIAN. Mies mailmalta, hän naurahtelee lemmennarrille. Hyvä, nyt naura sinä minulle myös. Minä itse naurasin, jos sydämmeni valittu olis eräs toinen impi. Enköhän?
Hän ei ole *yrittänyt* tehdä parempia hattuja, niinkuin maailma häneltä vaatii ja mitä hän terävällä älyllään arvatenkin voisi tehdä, vaan hän käyttää koko uutteruutensa saadakseen meitä uskomaan, että hän on tehnyt parempia hattuja! Myöskin hän tietää, että petkuttaja nykyaikana on tullut jumalaksi. Elä naura hänelle, lukijani, tahi elä ainoastaan naura.
Minä tahdon kostaa«, puhui kreivi; «hän on häväissyt minua, hän on neiti Marian läsnäollessa häväissyt minua«. «Ole hiidessä, tulinen ihminen; luuletko sinä Marian pitävän mitään tuosta kirjapöllöstä ha, ha, haa!« «Elä naura! Vereni rupee kiehumaan; näe miten ilveillen hän tänne katselee . Mutta sinulla on oikein, minä olen tyhmä; korvaläiskäyksen hän ansaitsisi, tuo nokkaviisas maisterisi«.
Vaiheet, mutta joita tässä emme voi sivuuttaa silloisia nurjia kielioloja kuvaavina: »Koskas kuulet kouluissamme taikka lain tulkinnoista oudon kielen kitisewän, naura Nationaliteelle, wirsku vieraille sanoille!»
Se uljas Pummi! Hahahaa! PUMMI. Elä naura, tämä on tosiasia tämä on tosiasia . KALLE. Niin, minä olen ajatellut näin. Me laskemme hänet menemään, emme ole häntä huomaavinamme. Kun minä aukaisen kaapinoven, niin kääntyvät herrat poispäin ja hän pujahtaa tiehensä ja me pääsemme koko miehestä. Eikö se ollut oiva ajatus? PUMMI. Mutta jos hän mennessään ampuu meitä selkään ? Se oli hän!
Ja hän katseli herkeämättä äitiään ja toisteli itsekseen kuin tylsistyneenä: Hän on kuollut, kuollut... Ja tämän sanan koko kauhea sisällys aukeni hänen eteensä. Tuo, joka makasi tuossa, hänen äitinsä, rouva Adélaïde, oli kuollut? Hän ei hievahda enää, ei puhu enää, ei naura enää, ei syö enää koskaan pöydässä häntä vastapäätä, ei sano koskaan enää: "Hyvää huomenta, Jeannette". Hän oli kuollut.
HANNA. Mitä on tapahtunut? TEUVO. Pappanne on täällä. JUSSI. Elä! Mistä tiedät? TEUVO. Tuli vastaani kadulla. Ja hän oli mörkin näköinen kuin ukkospilvi. JUSSI. Taidamme olla helisemässä kohta. HANNA. Elä edes naura, Jussi. JUSSI: En suinkaan tässä osaa itkemäänkään ruveta. TEUVO. Leikki siitä kumminkin on kaukana. Tietysti hän tahtoo ottaa Maijun pois teaatterista.
Miksi sinun silmäsi minulle nauraa? kysyi Marja Ei se naura, vaan iloitsee. Miksi? Sano, miksi? On, kuin et olisi koskaan ennen ketään halannut. En olekaan ... en ole koskaan ennen tiennyt... Mitä et ole tiennyt? Että tämmöistä on. En minäkään. Mutta hän valehteli. Ei ollut Marja hänen ensimmäisensä. Tuntui jo kovalta Marjan käsivarsi hänen päänsä alla. Hän olisi tahtonut olla yksin.
Oli vanha inspehtori miesi iloinen ja raju, niinkuin vuoden vanha ori, jonk' ei vielä taltu taju.» Irja tuumii, tutkii: »Miksi majuri ei naura enää?» Vastaa Pirkko: »Varmaan siksi, että vaiva tekee tenää.» »Vaiva? Mistä?» Irja kysyy. »On hän mies nyt onnen, kunnon!» Pirkko hetken vaiti pysyy, vastaa: »Vaiva omantunnon.» Miettii Irja itseksensä: Oisko Pirkko oikeassa?
Minä olen aina luullut, että minulla olisi komea nenä ja että se olisi luontevan muotoinen". Ukko tarkasteli nenäänsä peilissä kaikilta puolin. "Mutta mitä pituudesta puuttuu, sen leveys korvaa. Poika, älä naura, vaan lue eteenpäin!" "Erityisiä tuntomerkkiä: hänen kasvonsa ovat täynnä teirenpilkkuja, samoin rokonarpia ja näyttää, kuin jos ne olisivat kokoonneulotut.
Päivän Sana
Muut Etsivät