United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jumala on kaikkiwiisaassa armoneuwossaan nähnyt hywäksi poiskutsua täältä surun ja murheen laaksosta talon isännän Matti Antinpojan Puutteen, hänen elettyänsä 42 wuotta, 3 kuukautta ja 8 päiwää. "Mik' on riista, tawara? Lika, multa katoowa: Aikas pian köytyy kyll', Murhe myöt' on molemmill'".
Hän tunsi sydämessään suuren lohdutuksen tänä kovana murheen ja kiusausten hetkenä ja hän luki ainakin kymmenen kertaa uudestansa tuon rakkaan kirjeensä, kastellen samassa sitä kuumilla kyyneleillänsä ja tiheöillä suuteloillansa.
Hanna tiesi, että Antti oli taitava koskimies ja tunsi Korpikosken mutkat ja väkevät korvat yhtä hyvin kuin vanhemmatkin miehet. Mistä Antti olisi muuten huomannut, että soutumääräys annettiin liian myöhään! Hannalta oli siinä surun ja murheen keskellä unohtunut koko asia. Ei tullut Antinkaan kanssa jälestäpäin siitä puhutuksi. Nyt vasta se taas muistui.
Keltä kultakin vieri par'aikaa katkeran murheen kyyneleitä, siltä ainakin näytti. He kuiskailivat silloin tällöin salavihkaa toisilleen, tietysti muistellen vainaan hyviä töitä ja ansioita. "Ketä tuossa hautaan viedään?" kysyin eräältä vanhalta vaimoihmiseltä, joka kiirein askelin riensi sivuitseni. "No, se on se rikas vanhapoika Rosenberg," virkkoi vaimo ja meni menojaan. "Vai niin!" ajattelin.
Hän koki lohduttaa murheen runtelemaa miestään minkä voi ja mikä semmoisessa tilassa oli mahdollista, mutta mikään ei voinut auttaa. "Voi, voi, rakas Mari! Hukassa olemme nyt", sanoi vaan Jaakko sydäntä särkevällä, värisevällä äänellä. Tuo tuskasta värisevä hätähuudahdus herätti Marin uudestaan eloon.
Ennen päivän koittoa lähden, mun lemmittyni! MARGARETA. Ah alas kyynelten virtaan minä tahtoisin vaipua! Mutta kuule, kuule mitä näin minä näyssä juuri tässä, tällä hetkellä, tuossa isäni poistuessa. ANIAN. Sinä olet siis näkijä? MARGARETA. Näinpä sinun kuolemas! Oi Aniani onhan tämä lakkaamaton murheen yö.
Pois syrjään kaikki! Sinä, setä, tule, Tomulle tälle murheen kyynel suo. MARCUS. Suukosta suukko, kyynel kyyneleestä Tuoss' ota muistoks Marcus-veljeltäsi! Vaikk' oisi ääretön ja määrätön Tää kyynelvelka, kaikki suorittaisin. LUCIUS. Tule, poika, tule; opi meistä, mitä On sulaa kyyneliin.
Huomenna hän toki kotiinsa saatetaan, johon hän, hyvin tietty, kovin ikävöitsee ja levotoin on mielensä äitinsä murheen tähden. Myös halaa hän nähdä vanhinta veljeänsä, Kullervoa, joka vuosia sitten kuolleena pidetty, on näinä päivinä, juuri sisaren täällä ollessa, ilmaunut kotiinsa niinkuin kummitus. Mutta eipä tiedä tyttö rääsy kuinka on veli mailmassa käyskennellyt ja mikä lurjus hän on.
Mailma vastaa hänellen Kuten papit Juutaallen: "Mitä siihen tuleekaan, Katso itseäsi vaan!" Murhe tulee suuremmaks, Mailma sangen kamalaks. Viimein tulee kuolema, Hirttää murheen nuoralla.
Vuodet ei voi ikimurhetta lientää, ja lohtua toivo ei tuo. Niinpä nyt vaivaani vaalin, ja hoivaa sulo tuskien auvo se suo. Craigie-Burnin metsä. Yön rauhaan Craigie-Burn jo jää, se aamun iloon herää, mut mulle kevään loisto tää vain murheen syitä kerää. Nään kukkain, lehväin versovan, yörastaan laulut soivat; mut rinnan raskaan vaivahan, oi, mistä saisin hoivat?