Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Tapahdu moist' ei taivahissa näissä; elämä rakkaudessa välttämätön on täällä, jos sen luonnon oikein huomaat. On olennaista tälle autuudelle Jumalan tahtoon liittyä niin liki, ett' yhdeks yhtyy kaikkein meidän tahdot. Asujat asteettaiset valtakunnan tään oomme, ja se kaikille on mieleen, myös Hälle, jok' on tahto tahtojemme.
ELISABETH. Tukeni Edward oli; hän on poissa. LAPSET. Tukemme Clarence oli; hän on poissa. HERTTUATAR. Tukeni kumpikin; he ovat poissa. ELISABETH. Moist' onko tappiota leski tehnyt? LAPSET. Moist' onko tappiota orpo tehnyt? HERTTUATAR. Moist' onko tappiota äiti tehnyt? Voi! Minä äiti olen näiden tuskain: Mun yhteist' on, mut heidän osittaista.
Huus Nainen mulle: »Miksi tuleen sytyt näöstä kynttiläin vain kirkkahien, takana tulevia katsomatta?» Näin sitten kansaa, joka seuras niitä kuin saattajina, kaikki valkovaattein; maan päällä moist' ei valkeutta koskaan. Veet puron välkkyi vasemmalla; siihen jos katsoin, näin, se että kuvasteli vasenta sivuain kuin peili ikään.
Hän täynn' on tulta, lempeä, Vihastuu taikk' on hempeä Ei ruusu, jollei piikkiä. Ken mieltyis valhekukkaseen? Hän tuores on ja viehkeä, Kuin hehku viinin rypäleen Sen moist' on harvoin nähtynä! Saimaalla souti poikanen Kanss' immen iltasilla. Kuvastui iltatähtönen Sen rannan matalilla. Vaan sorsasiskot uidessaan Sen kuvan sotki kerrassaan.
Ennenkuin hän tuon karjan eteen nöyrtyis, Jos moist' ei maan ja kansan lääkkeeks vaatis Tää sairas aika, yllen' ottaisin ma Sopani, jota kantaa tuskin jaksan. CORIOLANUS. Mun mitä tulee tehdä? MENENIUS. Palata Tribuunein luo. CORIOLANUS. Ja sitten? Mitä sitten? MENENIUS. Katua mitä puhuit. CORIOLANUS. Heidän kuullen? Jumalten kuullen sit' en tekis; kuinka Siis heidän kuullen?
Vähääkään jos Unohdan äärettömist' ansioistas, Uskollisuutens' unohtakoon Rooma! Olette, rouva, keisarin nyt vanki; Hän arvonne ja säädyn mukaan teitä Ja seuraannekin hyvin kohtelee. SATURNINUS. Ihana nainen! Moist' ei pintaa tapaa: Tuon naisin, jos viel' oisin naimaan vapaa. Pois otsan pilvet, kaunis kuningatar!
Niinkuin kaiken karjan on suurin vertahisettaan sonni, se voimalt' uljaamp' on koko laitumen laumaa, Zeus sinä päivänä loi moist' uljuutt' Atreun poikaan, jott' oli vertaa vaill' urohissa ja sankari aimoin.
Ja yhdessä vaivat ja vastukset Ja yhdessä herttaiset hetket nyt jaamme. Yöt, päivät, oi, oma kultani, Nyt yhdessä viettää saamme! Yöt, päivät yhdessä! hurma'us Sitä aatellen käy läpi rinnan ja mielen! Moist' autuutta tunnen sen kuvaamaan Ei riittäis ees suurin sulous kielen! Sen tunnen mä vain: kun yhdessä Me kuljemme, kaunista katselemme, Niin korkealle ja kauaksi Me toivossa tähtäilemme!
Niinkuin Alkmeon, isän pyytämänä, emonsa oman murhas: täyttääksensä tunteita lapsen tunnottomaks tuli. Täss' on sun huomattava, että tahtoon sekoittuu väkivalta, jonka vuoksi rikosta moist' ei voida anteeks antaa. Vapaasti vaikk' ei tahto suostu pahaan, se siihen suostuu sikäli kuin pelkää, jos kieltäytyy se, pahaa suurempata.
DESDEMONA. Taivas tiesi! EMILIA. Käyn hirteen, jos ei joku ilkimys Jokuinen liukas, liehakoiva konna, Siloinen, virkaa mateleva orja Tuon valheen isä lie; käyn siitä hirteen. JAGO. Hyi! Moist' ei ole, se on mahdotonta. DESDEMONA. Jos on, niin anteeks suokoon hälle taivas! EMILIA. Ei, köysi sille! Luut sen syököön horna! Vai huora hän! Ken sitten etsi häntä? Kuin? Missä? Milloin?
Päivän Sana
Muut Etsivät