Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Siks kansa, joka oppahansa näkee moist' etsivän, mit' ikävöi se itse, vain siitä syö eik' enää muuta pyydä. Tajuta taidat siis, ett' ohjaus huono on syynä syntiin maailman, ei luonto, mi teissä tullut oisi turmelluksi. Loi Rooma hyvän maailman; mut kaksi sill' oli Aurinkoa, jotka kahta valaisi rataa: maailman ja Luojan.
Mä puoskarilta nestett' ostin tuimaa, Moist', että, jos vaan siihen veitses kastat Ja verihaavan teet, ei kalliin voide, Vaikk' ankarimmist' yrteist' alla kuun Se tehty ois, voi kuolost' auttaa sitä, Ken sirkamankin saapi. Tuohon myrkkyyn Teräni kastan, jotta pienin naarma Tuo kuolon hälle. KUNINGAS. Tuumiapa sietää Ja aatella, mik' aika ois ja keino Sopivin tarkoitukseen.
Vastasi vimmastuin heti maan järisyttäjä suuri: "Voi, kopeutt' ei moist' ole kuultu, jos korkea onkin! Vai mua sortais noin, joka arvolt' yht' olen ylhä! Kolmepa meitä on näät Kronos-taaton lasta ja Rheian: Zeus, minä itse ja myös manalaisten haltia Hades.
Rehellisyys ja suoruus vaarallist' on. Opista tuosta kiitän: tästä puolin, Jos moist' on rakkaus, vähät siitä huolin. OTHELLO. Ei, viivy! Rehellinen sinä lienet. JAGO. Ei, älykäs. Rehellisyys on narri: Tavoittaa, vaan ei tapaa. OTHELLO. Jumal'auta! Vaimoni puhtaaks luulen, enkä luule; Sun rehelliseks luulen, enkä luule. Tuo näyttees!
Mua kaivelee, ett' yhden miehen vereen Noin moni kastaa leipänsä ja mikä On hullumpaa hän vielä heitä käskee. Ihmeeksi ihmiset viel' uskoo toistaan. Ne oisi kutsuttavat ilman veistä, Niin ruoka säästyisi ja henki säilyis. Esimerkiksi: tuo, joka häntä lähin On pöydässä ja samaa leipää taittaa Ja saastaa häntä samast' astiasta, Murhaamaan hänt' on lähin. Moist' on nähty.
Niin Antonius, tuon velhon jalo uhri, Haritti siipiään kuin kärväs sorsa. Paeten jäljestä, kun kuumimmillaan Juur' oli taistelu. En herjatyötä Moist' ole vielä nähnyt; noin ei ole Kokemus, kunnia ja miehuus koskaan Häväissyt itseään. ENOBARBUS. Voi meitä, voi! CANIDIUS. Merell' on henkiheitoss' onnemme Ja uupuu surkeasti. Kaikk' ois hyvin, Jos päällikkö ois ollut entisellään.
Tapahdu moist' ei taivahissa näissä; elämä rakkaudessa välttämätön on täällä, jos sen luonnon oikein huomaat. On olennaista tälle autuudelle Jumalan tahtoon liittyä niin liki, ett' yhdeks yhtyy kaikkein meidän tahdot. Asujat asteettaiset valtakunnan tään oomme, ja se kaikille on mieleen, myös Hälle, jok' on tahto tahtojemme.
Tee se, mut kaikk' ei taivahiset sua kiittäne suinkaan." Vastasi pilviennostaja Zeus, tukaloituen tuiki: "Mieletön, min tihutyön Priamos, Priamon mitä lapset moist' ovat tehneet sulle, kun toivonas herkeämättä turma on Ilionin, kato kaupungin talokauniin?
Suloa moist' ei sulle luonto, taide tarjonnut kuin sen ruumiin kauniin verho, joss' elin ma ja jok' on maaksi tullut. Jos kautta kuoloni tää korkein kauneus katosi suita, mikä houkutella sua enää saattoi seikka kuolevainen? Kun sattui sinuun ensi nuoli turhan ajallisuuden, ois sun tullut nousta mun jäljestäin, mi ijäinen jo olin.
Kyllä kelpaa ylvästellä Monen nuoren keijukaisen Luojan armoantimilla! Kamala seikka. Kartanossa aamusella Juoksen, kummallista nään: Neiti istuu einehellä, Leuvat, hampaat vieressään: "Moist' en konsaan ennen nähnyt! Ken tuon hävityksen tehnyt?"
Päivän Sana
Muut Etsivät