Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
GABRIEL. Ja vinhemmin kuin aatos vierii Suloinen maa, ja vaihdellen Sen päällä päivä kirkas kierii Tai synkkä yöhyt hirmuinen; Syviltä vuorivuoteiltansa Vuo merten pauhaa tyrskysuu, Ijäisen sfeerilennon kanssa Meret ja vuoret tempautuu. MIKAEL. Ja kilvan pauhaa mailta myrskyt Merille, niiltä rantahan, Ylt'ympäriinsä solmii hyrskyt Vihaisen vitjan vankimman.
Nyt lempi jää ja synnyinmaa, taa merten lähden loitos, kulta, taa merten lähden loitos!" Hän katseen Iirin-rantaan loi, miss' salaa vuotti haaksi; hän ratsuaan löi ohjaksin: "Hyvästi ainiaaksi! Kulta, hyvästi ainiaaksi!" Soturit palaa, merimies taas kotiin purttaan johtaa; mut iäks armaan kadotin, en koskaan häntä kohtaa. Kulta, sua koskaan en mä kohtaa!
Tännekö minun tulee jäädä, tuleeko minun johtaa laumasi tähteet jonnekin merten taa, jotta me siellä hiljaisuudessa ylistäisimme Sinun nimeäsi?» Hän ei ymmärtänyt mitä hänen piti tehdä. Tosin hän tiesi, ettei elävä totuus häviä, vaan että sen täytyy voittaa, mutta välistä hän arveli, ettei sen aika vielä ollut tullut.
Sanotaan: on hänkin ollut maan valtia ylhäinen, Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten; Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois hän on hävinnyt... Saalistaan linnan herra yöt, päivät vahtivi nyt.
Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka, Voi ihanin ilmiö mun elämäin, Voi toivoni toivo ja toimeni määrä, Miks riisti sun kohtalo minulta näin? Synkkyyden jos saisit syksyn yöltä, Mustuutensa Hornan onkelolta, Merten syvänteeltä pohjattuuden Näist' et konsaan synkkää pohjattuutta Saisi Annetteni tumman silmän.
Mä tahdon laulus kuunnella ja sille muodon antaa oi, jospa vain mun ääneni vois merten halki kantaa, vapauden laulun laulaisin mä lahden soutajille, mun laulu heidät tenhoais vesille väljemmille! En tiedä onko kangastus tuo maa, min nään mä tuolla, vaan sinne tahdon, vaikka mun ois pakko tielle kuolla!
Kuin lauhkea tuulonen keväimen on tuores ja lämmin ja hellä, niin lie sinun morsius-suudelmas oi, jospa sen kohta mä saisin! NIINKUIN MERTEN MYRSKYS
357 ja seur.: Thetis on joko pian Akhilleuksen syntymisen jälkeen taikka hänen lähtiessään sotaan luopunut kuolevaisen puolisonsa, vanhan Pēleuksen, kodista ja palannut merenalaiseen lapsuudenkotiinsa, isänsä, merten vanhuksen luo. Vrt. Il. XVIII 85, 431 ja seur., Sel.
Mä tahdon laulus kuunnella ja sille muodon antaa Oi, jospa vain mun ääneni vois merten halki kantaa, Vapauden laulun laulaisin mä lahden soutajille, Mun laulu heidät tenhoais vesille väljemmille! En tiedä onko kangastus tuo maa, min nään mä tuolla, Vaan sinne tahdon, vaikka mun ois pakko tielle kuolla!
Metsissä ja merten päällä Mies on pontensa pitävä. JOUKOLAINEN VANHUS. Tuo oli taidolla sanottu. Haastat kuin isien suusta. TAINA. Lausuhan sanasi, Väinö, Voitko puoltasi pidellä?
Päivän Sana
Muut Etsivät