Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Mennään maihin! Tahdotko? kysyy Shemeikka, ja venhe on lähellä rantaa. Hyppää! Vaan Marja vaipuu takaisin tuhdolle. Ei hän uskalla eikä ehdi ... eikä tahdokaan. Ja samassa on suvanto lopussa, niska nielee, venhe on uudessa koskessa. Nyt on horna! huudahtaa Shemeikka.
"Kyllä se on aivan tarpeellista, mutta minä katselen tässä ajokaluja; täällä tarvitaan seppää." "Kyllä. Ison Mustan kengät ovat aivan huonot ja täytyy nekin laittaa kuntoon, siksi kuin maantien työhön mennään. Lähdenkö seppää tuomaan?" "Ei, mene sinä vain ojia luomaan, minä lähden itse seppää hakemaan." Juho läksi työhönsä ja Mauri meni tupaan. Reeta teki par'aikaa voileipiä Tahvolle.
Sattumalta tapaukseen joutunut lääkärikään ei voinut merestä nostetulle mitään muuta kuin meille todistaa: "Hän on kuollut." Kuollut. Sigridkö kuollut! Kuka on syypää?! Kysytte syyllistä! Se on nykyinen yhteiskunta. Missä määrin toiset elävät ylellisyydessä, samassa määrin toiset uupuvat puutteeseen, aina kuolemaan saakka. Sigrid Laitinen tuossa on meille taas yksi todistus. Mennään pois!
Me vaivoin kiipesimme louhten lomaan ja joka puolla vuori uhkas meitä ja jalkaa, kättä vaati nousu jyrkkä. Kun oltiin ylä-äyrähällä kuilun, rinteellä vuoren avoimella, kysyin: »Mun Mestarini, mitä tietä mennään?» Hän mulle: »Alaspäin ei askeltakaan! Mua seuraa, vuorta nouse, sikskuin joku näkyvi, joka tiemme varman tietää.»
Mimmi rypisteli kulmiaan happamen näköisenä. Miltei tiuskahtaen hän sanoi: Mennään sitten, ja otetaan koko viikon eväät mukaan. No eihän nyt ... eihän nyt viikon! oikaisi Kukkelman. Mutta mitäs nyt kello on? Se oli jo puoli yksi. Mimmi ratkoi kiireesti kukkia hatustaan ja Nelma ompeli niitä omaansa. Sakriksen täytyi lähteä kylälle ostamaan eväitä.
»Niin kyllä», sanoi leski. »Sanni tyttöni, mennään mekin jo pois. Sanni on vähän arka kylmälle.» Ja rouva Hyöriin jätti hyvästi ja läksi tyttönsä kanssa kotiin. Heidän lähdettyänsä Ilma kysyi: »Miksikä mummo aina näin viettää juhannusaattoa?» »Se on, lapseni, minun salaisuuteni», vastasi mummo. »Minulla myöskin on salaisuus», sanoi Ilma, »mutta, mummo, sen nyt tahdon teille ilmoittaa.
No vaikka mentäisiin katsomaan, niin en ole nenääni pistänyt koko alakertaan! No hyvä!... Me menemme katsomaan. Ja kukali me sieltä löydämme yhdenkään naissielun, sikäli on avioliiton aikomuskin mestari Koikaleen tyttären kanssa lopussa. No mennään vain! Siis... Siis Hilkka, käy matkaan! Me laskeudumme ratashuoneeseen! No nythän nähdään kuka se valehtelee, minäkö vai kylä! Neljäs näytös.
»Kaataisko emäntä kupin tälle, jos tämä olis *talollisten tyttäriä*?» kysyi. Ella iski silmää pöydän yli, että kyllä hän ymmärtää, missä mennään. »Sun ei tule tutkia, eikä mun tunnustaa!» kuului emännän puolelta. »Ei minua tarvitse kahvitella», selitti Tiina hämillään siitä, että hänelle niin harvinaista kunniaa ajateltiinkaan. »Mitä emäntä?» juuritti Ahlström.
Eräänä päivänä oli Mauri käynyt kirkolla kunnan kokouksessa ja tavannut siellä Rantalan sekä Salovaaran Jaakon, ja Jaakko oli silloin kutsunut Rantalaa ja Mauria tulemaan emäntineen heille. Mauri kertoi Reetalle asiasta, ja sanoi: "Kai sinne mennään, vai mitä arvelet?" "Tietysti, onhan hyvin hauska tutustua naapureihimme."
Missä ihmeen kapakassa minä olenkaan sinua ennen nähnyt? sanoi Henrik luonnollisella äänellä, muistutellen todellakin mieleensä näitä kasvoja. Kadulla tietysti, missäs muualla. Ei, muualla se taisi olla: ellei vaan Alppilassa? Ole sinä! Minnes mennään, hä? Missäs sinä asut? Kas vaan, kohta kysyy missä asut. Mutta vie sinä ensin minua ja tarjoo jotakin hyvää.
Päivän Sana
Muut Etsivät