Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Löin painia enkelin kanssa, Elon immeltä suutelon sain Nous aurinko loistossansa, Mä heräsin taivaastain. Mä heräsin maallen tälle, Maryn helmaani suljin taas, Soin enkelin muiskun hälle, Ja taas olin unien maass'. Kuuletko Herran voiman, hattarat näätkö kuin halkes? Näätkö kuin ukkosen nuol' leimuten pilvistä lens?
Tykin vierehen vaipui vihdoinkin, makas siinä maass', mut kun vihamies tuli patterihin, ylös karkas taas, huus miehillensä ja hyökkäs päin, avas tien läpi joukkojen piirittäväin, ja kaatui vasta, kun ehti väen riemuvan luokse näin.
Hän lemmen säteill' lähettää Autuutta matkaajille, Vaan valo kirkkain yllättää Tähdille lähemmille. Siks' usein Venus-tähtehen Halaapi ihminen. Maass' onni vaan suo vaskihäät Riemulla viettääksemme. Häät juomme kohta myrskysäät Jo pauhaa etehemme. Ei kauan kestä onni maan, Kuin maistimiksi vaan. Väsynyt taistelosta jo Nyt puuhaa lähtöänsä. Maan jättää. Kirkas aurinko Vaan loistaa silmissänsä.
»Tunnustan teille kysymättä: ruumis tää kuolevainen on, min näätte, siksi jaettu maass' on valo päivänpaisteen. Te älkää ihmetelkö! Uskokaatte, ett' ei hän ilman Taivaan voimaa tahdo tään vuoriseinän jylhän päälle päästä.» Näin Mestari. Ja jalo lauma vastas: »Takaisin kääntykää ja eellä käykää!» He kädenselin tietä viittasivat.
Mutta kun rynnistäin päin joukkoa joukko jo pääsi, törmäsi kilpeen kilpi ja peitseen peitsi ja miehet urheat vastakkain, sopavaskiset; kumpurakilvet yhteen iski, ja valtainen kävi ryske ja pauhu. Rinnakkain soi vaikerrus sekä raikuva riemu, kaattujen huuto ja kaatajien, maass' aaltosi hurme.
Maass' on maannut kolmetoista vuotta, Min' oon hälle haudan valmistanut Vanhan kirkon piilipuiden suojaan; Saatossa mä kävin etumaisna, Ensi mullan kirstullensa heitin; Sitten hälle hautapatsaan laadin Vielä viimekesänä se siinä Seisoi valkeana värsyinensä: "Saata meille apu tuskissamme, Turhan vert' on apu ihmisien!"
Yksin valvomahan iän, vaivain painosta vanhus uupunut on ja, nyt päätään kallistain nojatuolin pielehen pehmoiseen, juur nukkunut. Maass' edessänsä piipusta viel' yhä nous savu puoleks sammunehesta.
Taltuta tuskasi, taukoamatt' älä itke ja huokaa; et valituksellas voi auttaa aimoa poikaas, henkiin et herätellä; on uus tuho uhkana ennen!" Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Viel' älä istua mun, Zeussynty sä, käske, kun maass' on vainaja vaalimatonna! Jo käy, hänet luovuta mulle, jotta mun silmäni saa hänet nähdä, ja tuomani lunnaat ottaos runsaat.
Toinen heistä jo maass' oli, haavoitettuna kuoloon, taistoon pystymätön, ja jo alkoi uupua toinen. Pyssyä heiluttain, yhä puolustautuen, seisoin voitonvarmana vain, kun ratsasparvi se kaukaa kiitäin karkasi päin, avunantoon joutuen heille. Mennyt mies olin nyt. Pian paukkui pistolit, tuiski luodit ympäri pään kuin paarmat; polveni silloin äkkiä murskasi luoti, ja siit' elinaikani onnun.
Hän tarkoitti totta, ei tullut hän suotta; taas maannut hän maass' oli kymmenen vuotta, oli alkanut luuvalo vaivata poloa, siks liikettä vaati hän, seisaalla-oloa, näin lähtenyt tuost' oli toikkaroimaan hän luottaen kummitus-kauhunsa voimaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät