Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Kohtapa niitä roomalaisia saadaan yhtä huokealla kuin volskilaisia. Mutta nyt, nyt he jo nousevat pöydästä. KAIKKI. Sisään, sisään, sisään! Kuudes kohtaus. Rooma. Aukea paikka. SICINIUS. Pois pelko! Hänt' ei kuulu. Nytpä tylsät On hänen neuvonsa, kun maass' on rauha Ja tyyntynyt on kansan hurja raivo, Hävetä miehen ystävät nyt saavat, Kun kaikk' on hyvin.
Montapa sorjaa maass' oli tummankirjava-kahvaa kalpaa, kourast' ottelijain tai kannikevyöstä kirvonnutta, ja maa verivirtana aaltosi musta. Hektorin ei kädet hellinneet, vaan kiinni hän riippui keulan veistoksesta ja iliolaisia kiihti: "Tuokaa tulta! Ja päin kera käykää raikuvin riemuin!
Ah! kuinka voimme voittoa rukoilla Samassa maallemme ja sulle, jota Kumpaakin meidän tulis tehdä? Voi! Kadottaa meidän täytyy joko maamme, Imettäjämme kallis tuo, tai sinut, Maass' aino lohtumme.
MEFISTOFELES. Te ootte lapsi herttaisin, Ja ansaitsette oitis puolison. MARGAREETA. Ei, se on vielä mahdoton. MEFISTOFELES. Jos miestä ei, niin armasteljan ainakin; Ei taivaan lahjaa kalliimpaa Voi tyttö helmahansa painaltaa. MARGAREETA. Ei meidän maass' oo tapa sellainen. MEFISTOFELES. Se käypi päinsä ... tavat hirtehen! MARTTA. Vaan kertokaapa edelleen!
»Min viestin siis», sanantuoja näin, »kenraali, mä viedä saan?» »Ett' onhan Fahlanderin patterit päin, ja silta on kaita, vaan. Hän tunnin, puolisen kestää saa. Vähän, pastori, vasikkaa!» Sanantuoja läks. Oli tuokio. Taas joku saapuu: leimuna tuo hänet ratsu, hän harppauksella on maass', on portaill', on noussut jo nuo; luutnantti nuor', uros nuhteeton, adjutantti se Sandelsin on.
Oisitko täällä! Ah kuink' uskallan Toivottaa! Toivon täytyy kuihtua. Istuu tuolille ja laulaa sitraa soittaen. Sielu, säästä huokaukses, Silmä, kätke kyyneleesi Taivas hylkää rukoukses, Maass' ei täyty toivotuksesi Sulje murheet sydämmees'! Enpäs, en! kas hopeiset Toivon aaltoset pois huuhtoo Murheet mutaiset! Enpäs, en! kas kultaiset Lemmen liekit polttaa, liehtoo Vaivat, vastukset!
Se mieles murheet häätää pois, sun intoon, hehkuun saa! Se viihtää lesken kyynelveet, se syämet soinnuttaa. Hei, onneks siis John Otrapään! Hei, maljat pohjaan vaan! Tuon suku suuri varttukoon maass' Skottein ainiaan! Pitkäst' aikaa. Ei vanhat veikot unhoon jää ja välit ystäväin! Sa vanha veikko, terve, mies, taas pitkäst' aikaa näin!
Hän näki, että se isää vaivasi, ja hän ajatteli panna oven kiinni, mutta ei tohtinut, kun ei isä sitä pyytänyt. Elli luki muutamakseen: Yksin valvomahan iän, vaivain painosta vanhus uupunut on ja nyt päätään kallistain nojatuolin pielehen pehmoiseen juur nukkunut. Maass? edessänsä piipusta viel' yhä nous savu puoleks sammunehesta.
Kaikki on lohdutus pois, kun kohtalon isku sun murtaa, Taattoni, äitini maass' on olleet varjojen ammoin; Nyt sinä kaikkeni oot, olet puoliso, taatto ja äiti." Hän ei jatkanut enää lukemista. Suuret silmät kostuivat.
Hänet näin minä kuukaus sitten Tromsöössä, hän oli tullut vanhaksi mieheksi. Andreas! Sittenkun hän minut hylkäsi, olen minä elänyt kunniallist' elämää: minä ajattelin sinua. Minä monessa maass' olen elänyt suuressa köyhyydessä, mutt' olen kuitenkin aina kunnialla henkeni elättänyt, häpeämättä ja punastumatta mitään tekoani. Tänne nyt olen hiihdellyt ain' ikävöiden sinua."
Päivän Sana
Muut Etsivät