Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Hoi, tulta tänne! 2 MURHAMIES. Hän se ompi. Toiset Jo linnass' ovat, joita odotettiin. 1 MURHAMIES. Hevoset ympäritse kiertävät. 3 MURHAMIES. Noin virstan matkan; hänen, niinkuin kaikkein, Tapana täst' on jalan käydä linnaan. 2 MURHAMIES. Kah! tulta, tulta! 3 MURHAMIES Hän se on. 1 MURHAMIES. Käsin työhön! BANQUO. Tän' yönä sataa. 1 MURHAMIES. Satakoot siis iskut! BANQUO. Petosta; Oo!
Mut näinkin ollen, yhtä unhoitatte, Kun kovin kohdeltiin, niin rangaistiin, Kun rangaistiin, niin rangaistihin rikos, Jos teist' ei hurja kapina lie hyvää. Ha! ha! vai tuo se tunnon ääni? Vastaan: Ken leikkiin rupee, leikin kärsiköön. Vait! mitä kuulen? Linnass' ammutaan. Kuudes kohtaus. Pois linnaan riennä, Stålarm!
Sinne kiitää ritar reipas, Viheltää ja naurain laulaa; Lauluun linnut riemuin yhtyy, Sitä säistäin virta pauhaa. Tuolla linnass' Alkolean Asuu Clara de Alvares; Isä sotii Navarrassa, Tyttären on päivät vapaat. Torvien ja rumpuin räikkeen Kuulee kaukaa jo Almansor, Ja hän näkee tulten tuikkeen Läpi linnapuiston varjon.
WILHELM. Isänsä Gebhard vaikka hänet vaati Rudolfin avioksi antaumaan, Hän sydämessään sentään Erlandille Ol' uskollinen. Mielessään hän sua Rakasti, linnass' synkässä kun hänen Vihattavansa seurass' olla täytyi. ERLAND. Ken on tuo outo, vaalas mies, mi kirkon Perältä puhuu? Ilmestys se onko? Hän pylvään lailla seisoo, vasten miekkaa Vakaasti nojaten. WILHELM. Ken?
Sill' ei hän kehnona kuollut, vaan soti varjellen hän miehiä, vaimoja Troian, seisoi paikallaan pelotonna ja väistymätönnä." Hällepä näin Priamos jumalainen vastasi vanhus: "Sinne mä lähden, äl' estele siis, älä lintuna turman linnass' itse nyt tääll' ole, sillä et mieltäni muuta.
Ja hän näyttää kultaristin, Mi on kudottuna vaippaan. Joka naiselle hän kuiskii, Häntä lempivänsä sanoo; "Totta kuin oon kristitty!" hän Varmaan sata kertaa vannoo. Tuolla linnass' Alkolean Hälvennyt on riemu, hilke, Poistuneet on naiset, herrat, Eikä enää tulet vilku. Donna Clara ja Almansor Ovat yksin saliss' siinä; Yksin vain luo viime lamppu Heidät valoon puolisiimeen.
Ympäri muurin miest' ajetaan, johon mielistyin, ja mun rintani täynn' on surkua Hektorin vuoksi, jok' uhrannut häränreidet Idan rotkokkaan laell' on monet mulle ja myöskin linnass' Ilionin. Hänt' aimo Akhilleus vainoo, kiitäen kiiruhtaa Priamon nyt muureja kiertäin.
Tääll' linnass' onni tänään vieraan' on Flemingin poiast' alkain vankiin asti. Pois! jäisen kalman hajun tänne tuot. Ei Stålarm sua kuulemaan nyt jouda. Se tottako ett' alkaa sota taas? Ei holvi sitten jouda kauan tyhjäks. Jos sin' et sinne muita saa, niin tulen Mä itseäni sulle tarjomaan. Tuon suust' en koskaan viisaan sanaa kuule. Kolmastoista kohtaus. Pois rakkaus, pois sä viime unelmani!
Mut kuningatar hän linnass' yhä laulavi murheitaan: Pois, pois vapauttaja viel' on, ties, saapuuko milloinkaan! Oi saapuu, saapuu! Tuolla mies joutuen kiirehtii, Kypärästä välkkyvi päivä ja miekasta kuu sädehtii: "Pelastettava maan on äiti!" hän huutavi kansallen, Ja se soi kuni ukkosen ääni: "ken nyt mua seuraa, ken?" "Oi turhaa, pois on poissa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät