Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
PRINSESSA. jos heillä herkkä tunto on, kuin sun; kadehdin usein tuota onneas. LEONORA. Jot' itse hiljaa, puhtahasti nautit kuin harvat. Kas mun täysi sydämeni koht' ilmaisee, mit' elävästi tunnen; syvemmin tunnet sa ja vaikenet. Ei sua hetken lume häikäise, ei lahjo sukkeluus, ja imarrus sun korviis teeskennellen turhaan hiipii.
Mut tällä haavaa sit' älköön ajateltako. En näet sälyttää mieli syytä päälleni; vois siltä näyttää, kuin ma ajaisin pois hänet, ja sit' en mä tee. Hän jääköön hoviimme rauhassa mun puolestani; ja sopia jos tahtoo kanssani ja jos hän noudattaa voi neuvoani, niin voimme varsin hyvin tulla toimeen. LEONORA. Nyt itse toivot, että vaikuttaa voit ihmiseen, jok' äsken juuri oli jo kadotettu mielestäsi.
Minä näen myöskin päänne heittäytyvän yhtä tuittupäisesti taaksepäin kuin ennenkin vaan mitä te siihen voitte, että luonto kerran tahtoi nähdä tuommoisen ihmeen pienen keijukaislapsen luotuinsa seassa! Minä näen vielä, että nuot ruskeat kasvot ovat vaalenneet pelosta, huolista ja valvomisesta. Leonora parka, meillä on paljo sovittamista isällänne ja minulla!"
Mua tahdot ärsyttää, mut etpä osaa. ALFONSO. Oon sulle paljon velkaa entisestään. LEONORA. No niin, mä velkaan jään nyt sinulle. Suo anteeks, kysellä mun rauhass' anna! ANTONIO. Ei enemmän, ei vähemmän kuin kohtuus. Jos mahtimies ei huolta omaisistaan voi pitää, kansakin jo häntä moittii.
LEONORA. Vain näön vuoksi; hänet suojaat niin. PRINSESSA. Ei veljeni suo siihen suostumustaan. LEONORA. Hän myöntyy kyllä syymme kuultuaan. PRINSESSA. Niin raskast' ystävässään karkoittaa on itsensä. LEONORA. Hän pelastuuhan kauttas. PRINSESSA. Sit' aietta en puolla sanallani. LEONORA. Siis vielä pahempaa sa varro pahaa. PRINSESSA. Mua vaivaat, vaikk' et tiedä, hyödytätkö.
Kuin satakieli lehväin peitossa hän lemmensairaan rinnan valitusta saa lehdot, ilmat soimaan sulontäyttä: tuo tuska, kaiho sointuva, ei käy se ohi korvan, sydämeen se koskee. PRINSESSA. Ja ihannoimansa jos tuo hän ilmi, hän sille antaa nimen Leonora. LEONORA. Se nimi sinun on, kuin minunkin. Ma pahastuisin, jos se toinen ois.
LEONORA. Mit' tapahtunut on? Sua, rakas Tasso, niin kiihkos, epäluulos sokaisiko? Kuin tapahtui se? Hämmästyneet oomme me kaikki. Ja sun luontos lempeä, sun suopeutesi, ja sun nopsa katsees, sun älys oikea, mi kullekin suo oman osansa, sun tasamieles, mi kestää, mitä tyynnä kestämään pian oppii jalo, harvoin turhamainen, sun viisautes, mi kieltäs hallitsi? sua, kallis ystävä, nyt tuskin tunnen.
Nyt vielä allekirjoitus "veljesi tytär Leonora von Sassen" ja viimein päällekirjoitus, jonka minä kirjain kirjaimelta kopioitsin tätini revitystä kirjeestä... Jumalan kiitos! Tämä oli ensimmäinen, mutta aivan varmaan viimeinenkin kirje, mitä milloinkaan sepitän minä en tee sitä koskaan enää!... arvelin itsekseni.
Antonion kanssa puhu, veljeenihän hän paljon vaikuttaa, eik' ystäväämme tai meitä kiistan tähden vihanne. LEONORA. Sun sanas tehoaisi enemmän. PRINSESSA. Sen tiedät, ystävä, en mitään pyytää, urbinolaisen sisareni lailla, voi itselleni enkä rakkailleni. Mä mielelläni elän hiljaa vain ja kiitollisna otan vastaan, mitä voi sekä tahtoo antaa veljeni.
LEONORA. Lupaamme kyllä silmän ummistaa. ALFONSO. Ja minä sääliä, sen tiedättehän. Oon kauan nähnyt Tasson lähestyvän. Hän astuu hitaasti ja pysähtelee tuon tuostakin, kuin epäröiden, sitten käy nopeammin taas, ja vitkailee jo kohta. ALFONSO.
Päivän Sana
Muut Etsivät