Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Vaan tuskaa ei oo niin raskasta Ja suurta, jot'ei lempi tuottaa taida. ANNA. Oi, lempiä muu anna! Kaunis, kallis On mulle mailma silloin. Kaikki, kaikki On mieluistani; itse tuska tuo Vaan uudet nautinnot, vaan uudet riemut. Oi äiti, muistatkos sen laulun, jonka Ma laulan?
Sa ilmain, valtavain oikuille Et kulmakarvasi supistane; Siis, kaunottaret jos mutkii kuin, Sa pysyös vallan hymysuin. Turha vaiva. Sa otat päälles se vaiva suur Ett' jokaista varoittaa sivumennen. Miks'ei vaan se virka ei kannata juur: He rientävät pauloihin kuni ennen. Paras. Jos syömes sykkii, pääsi soi Et parempaa halua saata: Ken eksyä ei, eik' lempiä voi, Hän pankoon hautaan maata.
OLIVIA. Hän tuntee mun; hänt' en voi lempiä; Mut, luulen, hän on kunnon mies, ja tiedän, Ylevä, rikas, puhdas nuorukainen, Maineikas, uljas, oppinut ja aulis, Ja luonnonlahjoiltaan ja olennoltaan Ihannes mies; mut hänt' en minä lemmi, Se hänen oisi tullut aikaa nähdä. VIOLA. Jos minä teitä lempisin kuin hän, Niin hiukuvana, kuolontuskaisena, En kieltoanne ymmärtäis; en siinä Näkisi mieltä.
Noin jämeitä pukareita pitäisi lähettää merille, jossa saisivat toimittaa vähän kutakin ja koitella jos mitäkin tuulta; sillä kun ei tiedä, mihin matka on, niin pääsee sitä pitemmälle. Hyvästi vaan! HERTTUA. Te muutkin menkää. VIOLA. Mut jos ei voi hän teitä lempiä? HERTTUA. En moista siedä vastausta. VIOLA. Täytyy.
Luonto oli lahjoittanut hänelle erinomaisen kauneuden tuollaisen kauneuden, joka miellyttää idealista osaa luonteessamme ja hänen kohtelias hyväntahtoisuutensa, hänen soma, miellyttävä käytöksensä eivät poistaneet niitä luuloja, jotka kauneutensa herätti. Hän antoi mielellänsä ihmetellä ja lempiä itseänsä järkevästi, mutta ei hän koskaan poistunut "sopivan" rajojen sisältä.
Minun rakkaus, lapsi, sun luoksesi toi. Viel' etkö sa, laps, mua lempiä voi? En voi, en voi, oma toisen jo oon, vie toinen mun untensa kartanoon. Sen toisen lemmen Kuolema vei, sillä Kuoleman rakkaus väsynyt ei. Niin vihdoin Kuolema retkellään tapas Sydämen myöhässä syksyssään. Sua kolmatta kertaa jo luokseni hain. Nyt lähdethän, lapsi, mun seurassain?
Tytön murheelliset kasvot liikuttivat mieltäni, ja salaman tapainen aavistus lennähti sydämmeeni, näenkö Annaa enää eläissäni. Minä istuin ja vedin tuon punastuvan tytön polvelleni. Siinä painoin tämän kainostelevan immen rintaani vasten ja kysyin? Anna, tahdotko lempiä minua? Tunnusta se sanoilla, mitä silmäsi on jo aikoja ilmoittanut.
Vielä muuhunkin! Minä voisin kylmällä mielellä ... ei, älä minua pakoita siihen, Maria! KUNINGATAR. Pakoittaa, juuri sitä minä en voi. DARNLEY. Vaan sinä päivänä kun sen voit, olet sitä katuva! Ei, osoita että olet mies! Kautta Jumalan, minä olen nainen! DARNLEY. Oi, ainoastaan tuo loiste silmissä, tuo liikunto, ja minä lemmin sinua taas raivokkaasti! KUNINGATAR. Lempiä sinä osaat, Henrik!
Minä vastasin, ett'en minä häntä lempinyt; mutta silloin he vakuuttivat ett'en minä ollut vielä oikein koittanutkaan sitä tehdä, ja että minä varmaan kyllä voisin lempiä häntä jos vaan tahtoisin koettaa ja, arvelivat he, eihän löydy mitään syytä, miksi en kokisi.
Herra Niilo Sua ankarasti lempii, jumaloitsee; Hän sydämmensä tunteet polttavat Sua kohtaan isällesi ilmoitti, Ja silmänsä kuin kaksi tulta leimus. Suo sydämmes ja onnes hänen huomaans Ja naimakontrahtihin nimes piirrä, Niin pelastettu ompi isäs vanha; Niin, kohta, paikalla, Kun nimes liittokirjassa vaan löytyy. ELMA. Mun isäni, Mä häntä koskaan lempiä en taida. MAUNO. Miks' et?
Päivän Sana
Muut Etsivät